Huushollissa on totuttu siihen, että laajarunkokissat koittaa karata aina ja joka paikassa, mutta Cisse ei ole moisia taipumuksia osoittanut. Silloinkin kun ulkohäkistä karattiin, oli Cisse ihmeissään häkin päällä seisomassa, ja tuli takaisin sisään lelua kurittamaan.

Eräänä iltana olin jo mennyt nukkumaan, ja Jussi lueskeli vielä sängyllä. Noin puoli yhden maissa soi ovikello, ja parin asunnon päässä oleva naapuri pahoitteli oven takana myöhäistä ajankohtaa, muttakun heidän ikkunalaudallaan käväisi semmoinen keltainen pieni isokorvainen kissa. Että olisiko se mahdollisesti meidän, kun ei täällä muilla noin erikoisen näköisiä otuksia paljon ole. Jussi suoritti vahvuuslaskennan, totesi että yksi puuttuu ja kiskoi vaatteita niskaan. Uni karisi tietysti samantien, ja pukeuduin itsekin pientä etsintäreissua varten. Sinttiä ei näkynyt missään, ja olin jo melko epätoivoinen. Se kun on niin pieni ja pöljä, ettei oikein tajua vielä autojen ja vinksahtaneiden ihmisten päälle... Jussi onneksi löysi Cissen aivan sattumalta. Siellä se oli naapureiden pensaiden alla totaalikauhuissaan, eikä uskaltanut liikkua. Olin itsekin kävellyt siitä muutaman kerran ohi Cisseä huhuillen, mutta ressukka ei ollut uskaltanut sanoa sanaakaan.

Ilmeisesti siinä oli käynyt niin, että Cisse oli saanut tungettua itsensä työhuoneen raollaan olevasta ikkunasta pihalle, haahuillut hetken ymmyrkäisenä ja unohtanut sitten mistä ikkunasta pihalle oli tultu. Onneksi naapuri huomasi, että siellä joku mörkö yrittää sisään... Laajarungot palkitsivat karkulaisen nuuskimalla ensin päästä varpaisiin, suhisemalla ja Remu vielä läiski varmuudeksi vähän tassulla. Loppuyö menikin suht rauhallisesti, ja seuraavana päivänä oli noin kilo unihiekkaa kummassakin silmässä. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja ostoslistalla on nyt hyttysverkkoa kaikkiin tuuletusikkunoihin.

Kävin hakemassa Kiinanreissua varten tarvittavia piikkejä, ja fillaroin töiden jälkeen salille. Kesä on tullut, pääskysten kirahtelua kuului yläilmoista! Olen muutenkin liikkunut polkupyörällä ja jalan ja huomannut, miten hieno tuo jokiranta oikeasti on. Etenkin nyt, kun kaupunkiin on tehty kävelijöille hieno puinen silta, jota pitkin kävellä ja jota pitkin pääsee Koroisiin ja Halisiin asti. Sitä pitkin tallustellessani mietin, että tänne pitää tulla elokuun pimenevinä iltoina fiilistelemään. Samantien muistin, että enhän minä ole koko paikkakunnalla enää silloin.

jokiranta.jpg


Näkymä rautatiesillalta kohti Halisia
jokiranta2.jpg

Ulkohäkki on näköjään päiväsaikaan Cissen valtakuntaa. Istun takapihalla ison aurinkovarjon alla tätä kirjoittamassa, ja Cisse pötköttelee selällään häkin varjopaikassa. Se nauttii selvästi olostaan, ja tunnelma on vallan seesteisen rauhallinen. Laajarungot ovat sisällä möksöttämässä, koska eivät mahdu varjopaikkaan, ja tuossa on tällä hetkellä varmaan +35 astetta.