Julia täytti eilen puoli vuotta, ja juhlisti päivää heräämällä puoli seitsemältä. Alaleuassa on yksi hammas ikenestä läpi ja pari tuloillaan, ja tämähän aiheuttaa kaikenlaista itkuisuutta. Juhlapäivänä ei siis nukuttu ilman suppoja, ja koko päivä tuntui olevan yhtä huutoa ja kitinää. Paitsi se aika, mitä notkuttiin perhekahvilassa Heidekenillä. Vieraskorea pikku piraija siis...

Aika on mennyt nopeasti ja hitaasti yhtä aikaa. Vastahan Julia oli pelkkää maitoa ryystävä pieni jättipää, nyt neiti on jo tomerana yrittämässä kissoja kiinni. Ihan vielä ei liikkuminen ota onnistuakseen, ja sekös harmittaa. Ekojen kuukausien hässäköinti on muisto vain vaikka silloin tuntui siltä, että tästä touhusta ei tule yhtään mitään.

Synttäripäivän kunniaksi otin muutaman kuvan ihan oikealla kameralla, kännykkäräpsyjen sijaan. Hommaa hankaloitti se, että olin yöllä nukkunut jokseenkin oudosti saaden toisen hartian niin jumiin, että pää ei kääntynyt. Vatsallaan kameran kanssa heiluskelu aiheutti mielenkiintoisia kramppeja, ja touhu oli muutenkin tuskaisaa. Ja väsyttikin hulluna.

 

Ekoille päikkäreille hetken päästä menevä pieni puolivuotias

 

Pikku rumpali takoo Bumbon keskimylpyrää

 

Cisse vaanii taustalla. "Miksi tuo saa taas kaiken huomion!"

 

Viime viikkojen tapahtumiin kuuluu myös Julian ensimmäinen mökkireissu. Riina oli kutsunut Parkanoon mökkeilemään, ja helteisenä torstaipäivänä oli tarkoitus ajella sinne. Lähteminen meni aivan hässäköinniksi, ja kaiken kruunasi kaukalon turvavyöklipsun väliin jäänyt mahanahka. Siitä seurannut hillittömän syyllistävä huuto ei tahtonut millään loppua, ja etupihalla ikkunat ja takaluukku auki oleva pakattu auto oli omiaan houkuttelemaan pitkäkyntisiä. Niin, missähän se "hello I am student from Poland" -lappua äsken parkkipaikalla esitellyt jamppakin nyt hiihtelee... Matkaan päästiin kuitenkin vihdoin, ja sukka-houdinin kakkavaippa vaihdettiin viimeisessä saarekkeessa ennen metsään menoa - Parkanon Shellillä. Nostalginen reissu siinä mielessä, että kymmenen vuotta aiemmin oltiin samassa paikassa Provinssirock-revohkan kanssa. Silloin ajeltiin asuntoautolla kohti Seinäjokea, eikä kenelläkään porukasta vielä ollut tietoakaan lapsista.

Mökkeily sujui takkaa poltellen (oli hiukan kosteat oltavat alussa), ja hyttysiä läiskien. Ja matkasänkyjä kasaten. Matkasänkyjengi oli kolmen äidin ja neljän lapsen voimin liikkeellä, ja sitä liikettä kyllä riitti. Joka suuntaan ja yhtä aikaa, ja välillä huudettiin. Julia ei kauheasti vierastanut, paitsi jos äiti hävisi johonkin. Tilanteen jännittävyys meinasi viedä yöunet, mutta maitotankkaus tainnutti pienen kiukkupussin. Mökkisauna ja vannassa polskinta ei ollut mieleen, ja toinen ilta menikin aivan täysin huutamiseksi. Onneksi seuraava aamu ja päivä meni hienosti, ilman ainuttakaan raivaria.

 

Matkasänkyjengi mökkeilee

 

Ikkunasta kelpasi tuijotella ulkona heiluvia puita

 

Julian lemppariharrastus tällä hetkellä on huitominen. Kädet käy koko ajan, ja iskä meinasikin ostaa tyttärelle puolivuotislahjaksi muumirummut. Ne oli kuitenkin yli kolmevuotiaille, joten lahjaksi valikoitui vähemmän pieniä osia sisältävä juttu - pieni puhallettava uima-allas! Siinä kelpaa polskia, kunhan mutsi saa pation uudistettua ja ilma hiukan lämpenee. Toisena harrastuksena voisi mainita iskän parrassa roikkumisen. Kissojen turkissa olisi myös kiva roikkua, mutta tylsä mutsi estää sellaiset touhut.

 

Päikkärivalmis parrassaroikkuja