Viikossa on näköjään komento muuttunut. Vanhat konsultit ovat ihmeissään ja yrittävät pysyä sintin tahdissa, mutta lähinnä näyttäisi siltä että kaksi kiloa vie kuutta kiloa kuin märkää rättiä. Myös elottomat esineet saa kyytiä, kuten kuvasta näkyy


Remu leikkii jo Cissen kanssa, ja melkein jo peseekin pientä. Leikkiminen tosin on hämärä käsite tässä taloudessa - kaikki eivät miellä raapimapuun ylähyllyltä tassulla läiskimistä leikiksi... Nemo on edelleen hiukan statistin roolissa, eikä sunnuntaina alkanut merkillinen kakominen ainakaan paranna asiaa. Ruoka maistuu (jos herra nostetaan ruokakupin eteen) ja vatsa toimii, mutta välillä kuuluu merkillinen yökkäys ja pieni limalammikko ilmestyy milloin minnekin. Tätä kuunnellessa menikin su-ma -yö tosi rattoisasti..Nyt Nemo sai annoksen maitohappobakteereita (matte on taas maailman suosituin ihminen. Voiko möksötykseen kuolla?), ja hiukan nestettä siinä samalla. Kattellaan miten tilanne etenee.

Lauantaina piti punttisalireissun jälkeen hakea lisää pellettejä, kärmekselle hiiriä ja vermikuliittia igujen munia varten. Kaksi kolmesta löytyi, sekä hiiret että isot pellettisäkit oli tietysti loppu. Olo oli kuin jyrän alle jääneellä, en ollut nimittäin hoksannut syödä mitään ennenkun lähdin kotoa. Meinasi taju lähteä kaupassa, ja suklaapatukan voimalla huristelin liikennettä vaarannellen Puutorin akvaarioon ja Bauhausiin. Don't try this at home.

Kuvia pitäisi ottaa enemmän, pentuaika kun on harmillisen lyhyt. Nyt jo tuntuu, että kollipissa tuoksahtaa välillä hiekkiksestä, ja kasvattaja varoitteli että Paten pojat ovat todistetusti viriiliä porukkaa. Jokohan pitäisi ryhtyä varailemaan "vehkeet valtiolle" -reissua... Toistaiseksi Cisse on onneksi vielä ihan pentu, ja käyttäytyy pennun tavoin. Paitsi ruoka-aikana, silloin ollaan konsulttien kanssa suureen ääneen huutamassa, ja hetken päästä tyytyväisenä massuttamassa murkinaa tuulensuojaan.