Kevät on, vallaton... Hullu puutarhuri hommasi sunnuntaina toisen yhtä tärähtäneen kanssa hirveät kasat multaa, pari murattia ja kaikenlaista muuta tykötarvetta, ja mylläsi pihan ylösalaisin. Mazda kuutoseen mahtuu ihmeellisen paljon tavaraa, tuli huomattua. Perä tosin laahasi maata ja etupää sojotti kohti taivasta, mutta mitä pienistä. Kymmenen jättisäkkiä multaa, pari pienen ihmisen painoista ruukkua ja muu sälä taisi vaikuttaa myös bensankulutukseen. Amatööripisteitä ropisi tässäkin, naapuri huomautti että kalkkia voisi lykätä nurmikolle jos sammaleesta mielii eroon. Tämä sen jälkeen, kun olin rautaharavalla hikipäässä riipinyt pihaa parempaan kuosiin... Pihalla touhuilu pillastutti kyynärpään tulehduksen valkohehkuiseksi kivuksi, johon tarvittiin jo oikeasti vähän nappia. Tänään on onneksi (vihdoin) aika lääkärille. Joka tapauksessa, nyt on orvokkeja amppelissa, murattia toisessa, yksi muratti kaivettu maahan, syreeni istutettu, kiviä kaiveltu ylös ja paiskeltu takaisin. Ja jatkoa seuraa, ensi lauantaina on taloyhtiön pihatalkoot!

Insane gardener was here
hullu_puutarhuri.jpg

Lontoosta paluu meni totuttuun tapaan juoksemiseksi. Olin varannut reilusti vaihtoaikaa Arlandassa, mutta kuinka ollakaan, Lontoosta päästiin lähtemään hillittömän paljon myöhässä. Aavistelin pahaa jo siinä vaiheessa, kun varsinainen lähtöaika läheni eikä porttia näkynyt eikä kuulunut. Hetken päästä ilmestyikin teksti "Delayed until 18:30". Puoliseiska läheni, eikä vieläkään ollut tietoa lähtöportista... Päästiin kuitenkin ilmaan, ja kone laskeutui niin, että aikaa Turun koneen lähtöön oli 20 minuuttia. EK Arlanda käyntiin siis, hirveällä ravilla turva- ja passintarkastuksesta läpi, ja kohti porttia. Joka sijaitsi tietenkin aivan toisessa päässä koko hemmetin paikkaa. Ehdin nippanappa koneeseen, ja matkalaukkukin tuli samalla kyydillä! Kotona oli vastassa kolme nyrpeää kissaa, jotka tuntuivat kysyvän "kuka sää oot ja mitä sää täällä teet?". Olin ignoressa, kunnes karvanaamat tajusivat että minullahan on kaksi rapsuttavaa kättä.

Cissellä on tänään totinen paikka. Herra liittyy konsulttien joukkoon, mikä tarkoittaa sitä että aamulla ei saanut antaa ruokaa. Suljin Cissen kylppäriin ja lykkäsin Nemolle ja Remulle ruokaa nokan eteen, ja huuto kylppäristä olisi varmasti herättänyt kuolleetkin. Leikkausaika on vasta kolmelta, joten koko päivä täytyy kärvistellä tyhjin vatsoin. Tämä lisättynä traumaan jonka ulkoilu ilmeisesti taas aiheutti tietänee sitä, että hellyydenkipeys kohoaa aivan uusiin sfääreihin.

Kauhistus, missä on seinät ja katto!
ulkocisse.jpg

Grillikausi on myös avattu, Saaran ystävällisellä avustuksella. Miten paljon paremmalta ruoka maistuukaan ulkona auringonpaisteessa. Ihan normaali yksinkertainen kananfile ja salaaatti on kuin paremmassakin viiden tähden ravintolassa, vieläpä ilman nirppanokkaista tarjoilijaa. Kevät tuntuu taas hiipineen nurkan takaa ja leväyttäneen maailman yht'äkkiä täyteen aurinkoa ja tuoksua ja odotusta.