Maidontuottajan ominaisuudessa olin huolestunut, kun imetys ei vaan ota onnistuakseen. Ja käsipumpulla lypsäminen on harvinaisen kypsää touhua, eikä se ainakaan lisää sitä maidon määrää. Paras tapa saada tuotanto vauhtiin on tehdä tilaus, ja se onnistuu vauvalta paremmin kuin muoviselta pumppuhärveliltä. Googleilemalla löytyi Mammakeidas -niminen paikka, jossa toimii imetystukiryhmä. Sinne siis! 

Mammakeidas on samassa talossa ja rapussa kun mistä kävin hakemassa huuto.netistä huutamani pinnasängyn. Eli tuossa alle kilometrin päässä, juuri sopiva matka jotta vauva ehtii nukahtaa vankkureihin. Paikan päällä marssin sisään, esittelin itseni ja kerroin että homma ei toimi, ja istahdin odottelemaan vauvan heräämistä. Paikalla oli jokunen äiti vauvansa kanssa, ja tunnelma oli melko leppoisa. Huoneessa oli sohvia ja nojatuoleja, ja yleensä helposti ruoka-aikoihin (joka siis oli käsillä) heräävä tyttö veteli tyytyväisenä sikeitä sylissä. Imettäähän tässä piti, ja saada samalla neuvoja asennoista ja otteista, eikä nukkua! 

Tiloissa toimii myös perhekahvila, ja kahvilan porukalla oli kaikenikäisiä taaperoita matkassaan. Meininki oli välillä kuin sirkuksessa, ja vauvakin heräsi vihdoin. Sain hiukan vahvistusta omille ajatuksilleni (imetystä, tuttipullosta korviketta perään niin paljon kun uppoaa), ja syötin tyytyväisenä pikku piraijan. Ilmeisesti suuvärkki on kasvanut jo sen verran, että tyyppi saa oikein kunnon otteen tissistä. Rokkenrol, kyllä tää tästä! 

Yö menikin puolihorroksessa imettäessä ja pullosta syöttäessä. Tyllerö ei selkeästi tykkää olla yksin, ja nukahtikin tyytyväisenä sängylle mutsin viereen. Omaan sänkyyn siirtäminen sai aikaan kitinää ja kärinää, joten lopulta nukuimme melkein koko yön sopuisasti vierekkäin. Cissekin pysäköi itsensä jossain vaiheessa polvitaipeeseen, ja rajoitti liikkumista entisestään.

Hyviin pöytätapoihin kuuluu röyhtäisy ruuan päälle, mutta "burppa" loistaa poissaolollaan. Ja mahassa oleva ilma aiheuttaa tietysti kauhean huudon ja lopulta massiivisia pieruja. Olen koittanut sanoa, että "fina damer fiser inte", mutta tätä ei oteta kuuleviin korviin lainkaan. Hevisauruksen rupu-rupu mörkö -biisi sopii tämänhetkiseen tilanteeseen kuin nenä päähän. Puoliunessa ja puolivaloilla muutenkin kulkeva vanhempi ja yön pikkutuntien röyhtäytys on antanut aiheen monenmoiseen pilapiirrokseen, enkä enää yhtään ihmettele miksi.