Cissen ehdoton lempilelu on ollut vanha onkilelu, joka aikaisemmin oli Remun ehdoton ykköshitti. Kyseessä on siis keppi, jonka päässä on naru ja narun päässä nahkasuikaleista tehty tupsu. Lelussa on myös kiinni pieni kulkunen, jonka ääni on välitön leikkiinkutsu. Lelua ei tarvitse kun vähän hipaista niin, että pieni kilinä kuuluu, kun jostain materialisoituu vaativasti naukuva Cisse. Remu ei enää lelusta välitä, koska mistään Cissen jutusta ei vanha jäärä voi olla kiinnostunut. Ja sitäpaitsi sintti hyökkää kimppuun, jos Remu erehtyy hiukan lempilelua härkkimään.

Tuhotermiitti-Cissen tultua talouteen ei nahkasuikaleita kauaa tarvinnut narun päässä katsella, mutta ei haittaa - muovinpala, jossa ne roikkuivat, on edelleen jäljellä. Ja lelu on ihan yhtä kiva, oli suikaleita tai ei. Pöydät, sohvat, matot, kupit, ihmiset ja muut kissat saavat kyytiä, kun Cisse säntää kilinän houkuttelemana lelun kimppuun. Monesti Cisse istuu lelun vieressä, härkkii sitä vähän tassulla niin että kilinä kuuluu, ja vaatii sen jälkeen ihmisiä paikalle. Tai vaihtoehtoisesti lelu kannetaan ihmisten ilmoile, ja sumutorvi ilmoittaa leikkihetken alkaneen. Lelu on siis palvellut uskollisesti, ja huushollin muut lelut (niitä rupsahtaneimpia hiiriä lukuunottamatta) sivuutetaan miltei täysin.

Palvelusväki oli perjantaina liesussa, palaten vasta lauantaina. Sillä aikaa oli huushollissa tapahtunut kauheita - lempilelu on mennyt rikki! Se muovimylpyrä, jossa nahkasuikaleet olivat, oli keittiössä, ja itse lelu ihan jossain muualla. Mitä on tapahtunut, sitä ei kukaan tiedä. Mutta Cisse vahtii lelun jäännöksiä (jos mahdollista) entistä tarkemmin, ja leikkiminenkin sujuu kyllä. Vaikuttaa tosin siltä, että huusholliin on hommattava uusi lempilelu, ennenkun vanhasta kokonaan aika jättää.

 

Muoviknääki ja CSI-Cisse tutkimassa lempilelun jäännöksiä

 

Toisaalta ehkä tämän lelun on jo aikakin poistua taloudesta. Tämähän on se sama vempele, jonka kanssa juostessa kompastuin reppuun, seurauksena leikkaus, pitkä sairasloma ja piiiiiiitkä kuntoutus.