H-hetki lähestyy - sukunimi vaihtuu 10.10. Päivämääräksi valikoitui jo pitkän aikaa sitten binääriluku 101010, joka on desimaalimuodossa 42. Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -kirjan lukeneille luku on tuttu, muille riittäköön valistukseksi, että se on vastaus kaikkeen :-)

Hääpukukankaan toin matkassani Kiinasta, ja kiikutin sen Kisun putiikkiin. Kisulineen tutustuin jo vuosi sitten huhtikuussa, kun kävin sieltä hakemassa Päästä meidät paheista -esitykseen liput. Varasin keväällä ajan koltun suunnitteluun, ja ensimmäisillä treffeillä juteltiin hiukan siitä, mitä puvulla ja häiden tunnelmalla haetaan. Siitä lähtien Kisu on ohjannut määrätietoisen hellästi kohti maalia. Puvussa on siis korsetti, ja tämä kapine on yhtä kaukana kaupan "korseteista" kun maa on auringosta.

Sovituksia on ollut useampia, ja korsettiosaa on kerta kerralta hivutettu kohti täydellisesti istuvaa lopputulosta. Alussa oli sovitekankaasta tehty versio, jota leikeltiin, johon piirreltiin ja jota nyöritettiin eestaas, ja joka kerta on tunnelma ja fiilis ollut yhtä ihana. Tänään oli jälleen yksi sovituskerta, ja töissä vallinneen hulabaloon takia oli sinne ajellessa pinna niin kireällä että soi. Ärtymys ja harmitus oli kuitenkin kuin poispyyhittyjä, kun sain ylleni loistavasti istuvan vaatteen, ja johon Kisu vielä alkoi suunnitella kaikenlaisia ihania koristeita. Pitsistä oli ollut jo aikaisemmin puhe, mutta hämmästyin tosi paljon siitä, miten paljon muutama pieni kangaspala saa aikaiseksi. Puvulle ei tule hinnaksi paljoa enempää kun hääpukuliikkeestä ostetulle viimeisen muodin mukaiselle hääkretongille, ja saan rahojeni vastikkeeksi niin paljon huolenpitoa, tunnelmaa, hyvää mieltä ja vinkkejä (ja sen puvun), että olen erittäin tyytyväinen tähän kauppaan.

Olé! Työversio puvun koristeista

Myös kaason häähepeniä on koitettu haalia, ja kengät taisivatkin löytyä jo. Kenkien ja paitojen ja ties minkä hakureissulla oli Valtteri-poika matkassa, ja pikkumies sai viettää laatuaikaa kummitädin kanssa äidin shoppaillessa. Pikkuihmiset ovat siinä mielessä pelottavia, että en ole moisten kanssa kauheasti aikaisemmin tekemisissä ollut, mutta näköjään jonkunlainen luonto-ajaa-tikanpojan-puuhun -meininki on tässäkin vallalla. Osaan jo ihan ite tyynnytellä kiukkuavaa pikkujätkää, ja nostelukin sujuu jo ilman suurempia pelkotiloja. Vaipanvaihto taitaa olla seuraavana listalla...