Cisse tutustui huushollin punaiseen pölkkäriin. Mieleen tuli elävästi Johanna Kankaron loistava runo nimeltä "Äiti siivoaa":

Eteisestä kuuluu hurina
punaisen pedon kauhea murina.
Pakenen sohvan taa.
Äiti siivoaa.
Se vaanii takaa nurkan
ja salaa syö mun purkan.
Aiti siivoaa.
Se ei oo mies, eikä nainen,
vaan jonkin asteen paholainen.
Se hyytävästi ulvahtaa.
Aiti siivoaa.
Ei sen jälkeen mitään jää,
vaan koko talo räjähtää.
Kaatuu puut, vyöryy maa.
Äiti siivoaa.
Se kaiken pitää sisässään,
se imee irti multa pään.
Ja ilkeästi naurahtaa.
Aiti siivoaa.
Varpaita se lähenee,
kohta varpaat vähenee.
Se käyttää alapurentaa.
Aiti siivoaa.
Tällä kertaa säästyin siltä,
torahampailta teräviltä.
Komeroon se mennä saa.
Äiti lopettaa.

Työhuoneen sohvan takana oli turvallista odottaa, että punainen peto lopettaa ulvomisen ja menee takaisin kaappiin.