Eilispäivän riesana oli alkava flunssa, ja Lulu komensi apteekkiin lykäten mukaan kirjoittamansa lappusen. Risuaitoja tulkittiin parin apteekkarin voimin, ja sain matkaani pienen laatikollisen paikallista flunssalääkettä. Sekoitin yhden pussin sisällön kuumaan veteen ja totesin nopeasti, että tämän on pakko olla tehokasta. Sen verran pahanmakuista se litku oli. Ilmeisesti paha neste säikytti pöpöt pois, sillä tänään ei ole yhtään niin maailmanlopun fiilikset kun mitä eilen oli. Tätä täytyy viedä kotimaahan.

Löysin muutama päivä sitten uuden kirjakaupan, jossa on tarjolla länkkärikirjoja...ja palasin kotiin neljä opusta rikkaampana. Yksi kirjoista on Stephen Kingin Tommyknockers, jota olen lueskellut bussissa mennen tullen. Joka päivä harmittaa kun bussi saapuu määränpäähän, ja lukeminen pitää keskeyttää... Iltaisin lueskelu on aikaisemminkin aiheuttanut hiukan sekavuutta uniosastolle, eikä tämä opus ole mitenkään poikkeus. Kaikenlaisia epämääräisen uhkaavia asioita oli uni pullollaan, ja heräsin monesti hikisenä ja tukka pystyssä. Mokoma mielikuvitus...

Late last night and the night before,
Tommyknockers, Tommyknockers, knocking at the door.
I want to go out, don't know if I can,
'Cause I'm so afraid of the Tommyknocker man.