Joulun ei-toivotuin lahja, Flunssamon on ilmeisesti asettunut minun kämppääni. Se on sukua Pokemonille, tekee räkärätti-iskuja ja jättää jälkeensä punaisen nenän ja ryytyneen olon. Linda lennähti eilen Pekingiin varustautuneena hillittömällä määrällä flunssarohtoja. Kyllä, hänelläkin on lenssu. Saas nähdä millainen supertauti saadaan aikaiseksi, kun yhdistetään kotimaisia ja kiinalaisia pöpöjä.

Eilisiltana kotiin tallustellessa haisi (saasteen lisäksi) ihan lumisateelle, ja aamulla sitä lunta sitten tulikin. Onneksi ei paljoa, sillä täällä lienee sellainen romuralli liukkaiden kelien sattuessa ettei mitään tolkkua. Jos lumisade jatkuu, täytyy harkita aikaisemmalla bussilla lähtemistä. Varttia vaille kuuden shuttle on aina jumissa ruuhkassa, ja huonolla kelillä kotimatkaan saattaa mennä sietämättömän kauan.


Toimistolta on joku selkeästi käynyt Suomessa. Kahvimasiinan luo oli muutama päivä sitten ilmestynyt Fazermint-karkkeja, ja nyt siellä oli laatikollinen Vihreitä kuulia. Kauhea koti-ikävä iski. Jouluna on aina ollut kuulia tarjolla niin pitkään kun muistan, mutta tänä vuonna taitaa tulla perinteeseen pieni katkos.