Porsche-klubi oli yhdessä Audi-klubin kanssa järjestänyt muutaman päivän ratareissun Gotlantiin. Tästä tuli ennakkotietoja jo pitkin talvea, mutta ilmoittautuminen meni silti ihan ohi. Havahduin todellisuuteen vasta sitten, kun varauslista oli jo tupaten täynnä. Ja se täyttyminen tapahtui äkkiä.

Peruutuspaikka kuitenkin järjestyi, ja tähän iskin haukkana kiinni. Jipii, päästään sittenkin reissuun! Jotenkin oli vähän epävarma olo kuitenkin, johtuen ehkä Jussin haluttomuudesta lähteä kesken raksaamisen mihinkään. Kaikenlaisia kissanristiäisiä se akka järjestääkin, ja tästä saatiinkin mehevä riita aikaiseksi. No, reissu oli maksettu, auto huollettu ja pelkääjän penkki vaihdettu kuppipenkistä takaisin normipenkiksi. Mutsi matkustaa takapenkillä, vitsaili Jussi.

Lähtöpäivän koittaessa oli koko alkuviikko mennyt sinne tänne säntäillessä. Maanantaina laskin kävelleeni 8 km ihan vaan kaupungilla ja lähikaupassa risteillen, ja tiistai meni auton ratissa. Käytiin Salossa näyttäytymässä työkavereille, ja Perniössä morjestamassa toista äitiyslomalla olevaa kaveria. Ja pientä Viljamia tietysti :-) 

Auto pakattiin, ja se mutsin takapenkillä matkustaminen ei ollutkaan vitsi. Hymy hyytyi hiukan, mutta loppujen lopuksi sinne mahtuikin ihan hyvin. Turvavyötä en saanut lyhennettyä ihan omin voimin, ja sitä pitkin satamassa katsoa hiukan tarkemmin. Ensin kuitenkin tankille, pankkiautomaatille ja autopesuun...

 

Porsche on lastattu laukuilla ja lapsilla.

 

Matkalla satamaan oli useasti käytetty pesupaikka, ja tankkauksen ja hääräyksen jälkeen oli edessä pesun valinta. Matalasta urheiluautosta joutuu valintaruutua operoimaan hankalasti alaviistosta, ja Jussin sormi osuikin harjattoman kurahuuhtelun sijaan harjalliseen pesuun. No mikäs siinä, on sitä ennenkin käyty samassa tiskikoneessa pyörittämässä sama ohjelma. Julia suhtautui asiaan ensin kovin uteliaana katsellen, kuinka vesi suihkii sinne tänne. Harjojen aloittaessa pesun tuli kuitenkin itku ja huuto, ja hetken päästä olikin katastrofi käsissä.


Tyytyväinen pieni matkustaja isin kanssa etupenkillä

 

Takalasi hajosi komeasti paukahtaen, ja vettä ja pesuharjaa alkoi tunkemaan (lasinsirujen lisäksi) kabiiniin. Onneksi satuin juuri sillä hetkellä nojaamaan eteenpäin Juliaa rauhoitellessa, muuten olisi tukka ja takki ollut täynnä sirpaleita. Nyt kastui persus ja selkä, ja matkatavarat. Eikä se saamarin masiina lopettanut tiskaamistaan, vaan vettä ja harjaa suihki edelleen. Jussi nojasi tööttiin, ja ulkosalla seisoskelleesta mieskolmikosta yksi kurkkasikin hetken päästä pesukadulle sisään. Ja jatkoi sen jälkeen hengailua yhtä flegmaattisten kavereidensa kanssa retkueen neljättä tyyppiä odotellen! Pesu oli onneksi jo suhteellisen lopussa, ja pääsimme ulos ilman mainittavia lisäharmeja. Parkkipaikalle kurvattuamme lähti Jussi selvittämään tapahtumia kassatyyppien kanssa, ja itse kömmin takapenkiltä kiittelemään mainittua kolmikkoa. "No mitä ois pitäny tehä" vastasi yksi! Uskomattomia puupäitä. Toivottavasti paikalla on vähemmän aivokuollutta porukkaa, jos itse joutuvat joskus samankaltaiseen tilanteeseen! 

 

Lohduton näky. Takalasi säpäleinä, romut märkinä ja sirpaleissa.

 

Tilasin taksin, soittelin possukavereille ilmoituksen tapahtumien kulusta, ja elättelin toivoa, että vielä tästä matkaan päästään. Paikalle kurvasi taksi-Dacia, ja tässä vaiheessa taisi vitutusmittari pyörähtää ympäri. Alkoi vaan naurattaa, olenhan kehittänyt erittäin terveen vihasuhteen kyseistä merkkiä kohtaan. Passatin ollessa pajalla oli kerran vuokra-autona Dacia Duster, ja sen kokemuksen jälkeen lupasin pyhästi, etten kyseisen merkkistä autoa osta. Se oli kaikin tavoin epäkelpo auto, ja varmaan vaarallinenkin. Peltiä ei ainakaan ympärillä tuntunut kovinkaan paksusti olevan, enempi silleen säilyketölkki-tyyppisesti.

Taksikuski jätti pihaan, hyppäsin passatin rattiin ja lähdin kohti pesupaikkaa. Taksisuharina toiminut lähi-idän ihme ei ilmeisesti ole tutustunut paikalliseen liikennekulttuuriin, sillä hän jäi jostain syystä keskelle Paavinkatua miettimään seuraavaa liikettään. Tiukka tööttäys, ja Dacia lähti matelemaan eteenpäin. Matkan toinen rattiraivo kohdistui kahdella kaistalla yhtä aikaa seilanneeseen sitikkaan, jonka kuski toivottavasti näki kun huusin oman kiesin ratin takana että mee nyt v-uun siitä. Ja kolmas kohdistui valoissa arponeeseen, itärajan takaa tulleeseen citymaasturiin.

Pesupaikalla odotti murheellisen näköinen Porsche, murheellinen insinööri ja tyynenä penkissään istuskeleva Julia. Kaikki tavarat olivat märkiä ja lasinsirujen peitossa, eikä niistä enää ollut matkatavaraksi. Soitto reissukavereille, tilannetiedotus ja hyvän matkan toivotukset perään. Siellä oli possulauma jonossa, ja lippuja jaeltiin. Harmitti niin vietävästi.

Lyhyestä virsi kaunis - takalasin kohdalla ollut valtaisa kolo tukittiin jätesäkeillä, märät ja terävät matkatavarat pakattiin säkkeihin ja siirrettiin passattiin, ja possu siirrettiin tallille odottelemaan jatkotoimenpiteitä. Onneksi matka ei ollut pitkä, talli oli riskin miehen kivenheiton päässä. Ja yksi kassi ja Manduca onneksi säilyivät kuivina ja siruttomina, kun olivat turvassa etupenkin jalkatilassa.

 

Purukumilla korjaamme sen. Tai roskasäkeillä.

 

Onnea oli matkassa kuitenkin kaikesta huolimatta. Julian vaunuista mukana oli vain ratasosa, kantokassi jäi tilanpuutteen takia kotiin. Lisäksi Julia matkusti turvallisesti etupenkillä, ja itse en saanut ihan pahinta lasisuihkua niskaan. Edelleen ottaa raskaasti päähän se kolmikko, jonka yhteenlaskettu äo on jossain nollan nurkilla. Miten noin aikaansaamattomat ja taulapäiset miehet pysyvät ylipäänsä hengissä? Itsensä ruokkiminen ja vaatettaminen kun vaatii kuitenkin jonkunlaista aloitekykyä. Hoivavietin sijaan kolmikko aiheutti ainakin meikäläisessä sillä hetkellä  valkohehkuisia raivon tunteita.

Julia käytti tilanteen hyväkseen, ja otti passattiin siirron jälkeen pienet torkut. Ilta menikin sen jälkeen suurin piirtein aikataulussa - nattpaitu päälle, puuroa naamariin (eka iltapuuro, toim. huom.!!), ja neiti vanhaan, jo hiukan pienehköön, unipussiin. Nukkumatti tuli pienen huudon säestämänä, mutta aikuisille uni ei maittanut vielä vähään aikaan. Ratkesin vieläpä ryyppäämään, ja join jääkaapissa olleen kirsikkaoluen. Seuraavana onkin vuorossa matkatavaroiden perkaus ja vakuutusyhtiöiden kanssa tappelu. Veikkaan, että reissun hinnasta saa tapella kerran jos toisenkin. Tämä kun ei ollut mikään matkatoimiston järjestämä tusinareissu, vaan summassa oli mukana ratamaksuja ja lounaita ja ties mitä. Eikä mielipahalle tietenkään saa laitettua minkäänlaista hintaa.

 

Melkein ulkomaille päässyt pieni matkustaja