Viime aikoina ei oikein mitään sen erikoisempaa ole tapahtunut, että olisin innostunut oikein blogiin siitä raapustelemaan. Kissat voivat paksusti (paitsi Cisse, mokoma laiheliini), iguaanit elelevät melko rauhallisesti omassa pikku pömpelissään, ja Kärmeksen koppiin vaihdettiin ruokailun aikana uutta pohjamateriaalia vanhan repti barkin tilalle. Kaksijalkaiset puurtavat töissä, ja ainakin omalta osaltani työnkuvan muutoksen tuoma pyöritys sekä ihmetyttää että uuvuttaa välillä kovin.

Jussin sairastaessa sohvalla oli työnjako kissojen osalta melko selvä - Nemo ja Remu pötköttivät vuorotellen sohvalla lojuvan raadon vieressä, ja Cisse vietti yönsä minun kanssani makkarissa. Puolet sängystä oli vapaana, mutta Cissen oli aivan pakko saada nukkua minun päälläni sillä seurauksella, että yöunet katkesivat aina asentoa vaihtaessa. Päiväunia kiskoessa Jussin puoli sängystä kelpaa kyllä, mutta heti kun ihminen kömpii peittojen alle, on pakko saada leikkiä kukkulan kuningasta.

Eläintarhan asukeista osa alkaa olla selkeästi jo hiukan elämänsä ehtoopuolella. Nemo on jo 11-vuotias vanhaherra, joka ei päivisin juuri muuta tee kun nukkuu tai istuu vaatimassa murkinaa. Leikkiminen ja säntäily ovat toki edelleen ohjelmassa mukana, mutta tassu ei nouse yhtä ripeästi kun nuorempana. Remu on äksy kymmenvuotias setä, eivätkä Abe ja Iitakaan sen nuorempia ole. Kärmes taitaa olla huushollin nuorimmasta päästä. Luopumisen aika koittaa varmasti ennen pitkää, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.