Jussi häippäsi torstaina Riikaan poikain polttareihin (ei omiin!), ja jäin eläinlaumaa hoitamaan. Cissehän alkoi tietysti torstai-iltana kakoa ja niiskuttaa, ja ruokahalu katosi tyystin. Huolestuin tietysti, ja mitä kipeämmäksi katti tuli, sitä enemmän kasvoi hätä. Onneton rääpäle jos lakkaa syömästä ja juomasta, menee yleiskunto sen verran nopeasti huonoksi, että asiaan pitää puuttua. Lopulta pakkosyötin nutri-plus -geeliä ja pakkojuotin vettä ja huomasin, että tämä temppu laukaisee Cissessäkin möksötysreaktion. Sain pahaa silmää osakseni, ja niiskutus ja kakominen senkun jatkui. Kurkku selkeästi kipeänä, ja äänikin poissa. Kotona oli miltei aavemaisen hiljaista, kun Cissen sanainen arkku oli kerrankin kiinni.

Riinan polttarit oli lauantaina, ja sehän tarkoitti yönyli-reissua Leppäkoskelle. Ajomatkalla miltei soitin peruakseni oman tulemiseni ja käännyin takaisin, kun sydäntä raastoi niin jättää kipeä katti kotiin. Onneksi Annika suostui katsomaan kissojen perään, ja polttareiden juhliminen sujui lopulta ihan rauhallisin mielin. Cisse oli ilmeisesti saanut tarpeekseen pakkoruokinnasta, ja söi kiltisti murkinansa. Papu ja pojat lauloi aikoinaan "helle saa ihmisen epävireeseen", ja sama koskee ilmeisesti kissoja. Cissen ääni nimittäin palautui hiukan, mutta vielä ollaan kaukana normaalista volyymista. Viikonlopun super-helle sai ruokahalun minultakin katoamaan, mutta ääni sentään on vielä tallella. Cisse toivotti Jussin teretulleeksi takaisin kotiin sanomalla muutaman pihisevän ja känisevän sanan, ja ilmeisesti loukkaantui kun hänelle naurettiin :-)

Kissanminttutyyny kainalossa on hyvä sairastella

Viikonloppu oli kerrankin sellainen, että töitä ei tarvinnut joko tehdä tai murehtia niistä, ja lojuinkin sunnuntaina reissusta ryytyneenä pihalla aurinkovarjon alla. Edellisviikonloppu meni töitä tehdessä ja pikaisesti mökillä piipahtaessa, ja mökkireissun takia jäi kesän ensimmäinen ukkonen kokematta. Kuulemma kerrankin oli kolissut oikein kunnolla, mutta me ajelimme onnessamme possulla pikkuteitä pitkin Laitilaan. Möksällä oli luontoa, rauhaa ja pienenpieni pupujussi. Ristiturpa oli selvästi sydämistynyt häirinnästä, ja loikki myrtyneenä karkuun heti kun ihminen vähän vilkaisi kohti.

Insinöörin saalis jäi laihaksi, mutta mieli lepäsi.