Perjantaina säntäsin lenkille, saunoin...ja onnistuin totaalisesti unohtamaan sovitut menot. Joskus 1800-luvulla kun olin nuori ja seurustelin eksän kanssa, istuimme usein yhden porukan kanssa Proffan kellari -nimisessä opiskelijajuottolassa. Ja teimme toki kaikenlaista muutakin. No nyt oli monen, monen vuoden jälkeen osa vanhasta remmistä laahannut luunsa Proffaan ja minulle ilmoitettiin, että alahan suksia tänne nyt. Seuraavana päivänä oli edessä ajomatka Lahteen, joten haahuilin aivan tuhannen väsyneenä ja selvinpäin paikalle...ja jouduin kuskiksi. Tunnelma oli hauska, ja naurua piisasi. Mikään ei ollut muuttunut, mutta kaikki oli kuitenkin muuttunut. Oltiin kasvettu isoiksi, mutta ei välttämättä aikuisiksi.

Lauantaina Jussi oli elämänsä flunssassa, ja jäi kotiin. Ohjelmassa oli siis Lahteen siskon luo ajelu, ja Lindan valmistujaisiin osallistuminen. Siinä ajomatkan jälkeen ihmistäytyessäni tunki lisää sisaruksia tupaan, ja äitikin oli kuskattu paikalle. Siirryimme keskustaan NMKY-talolle, ja hetken odottelun jälkeen söimme napa naukuen aivan loistavan hyvää ruokaa. Ja joimme reilun kaupan viiniä, joka ituhippi-aspektistaan huolimatta oli oikein hyvää :-)

Kolme sukupolvea yrittää poseerata

Illan pimetessä raahasimme lahjat, loput ruuat ja juomat takaisin Riihelään, ja lähdimme Lindan kanssa hänen kavereidensa luo ystävänpäivää viettämään. Kavereilla riitti ihmettelemistä, kun koitimme selittää Länsmansien ikäeroja ja kuka-on-kenenkin-sisarus -kiemuroita. Tädit mielletään yleensä vanhempien ikäisiksi, mutta tässä suvussapa asiat ovat toisin. Linda on siis siskontyttö, ja meillä on ikäeroa kaikki kolme vuotta. Lintsu ja Pitmywits-Katja ovat muuten täsmälleen samanikäiset! Kämppä sijaitsi Salpausselän harjun kainalossa, ja talvinen maisema oli kertakaikkisen upea.

Ilta kului viiniä juodessa, naureskellessa ja seurasta nauttiessa. Herra hockey night (älkää kysykö) tosin joutui luopumaan hetkeksi kamerastaan, kun nappasin Nikonin ja hämmästyksekseni opin jotenkin sitä jopa käyttämään. Tuli todistettua, että salamavalo tekee ihmisistä kuolleen näköisiä... Tädille juotettiin viskiä, jostain taiottiin pikkubussi ja koko revohka siirtyi kohti keskustaa. Keli oli jäätävän kylmä, jonot murhaavat ja kun vielä yhden kapakin ovella tuli yhden seurueessa olevan humalikon ja portsarin välillä hiukan sanomista, siirryimme suosiolla irkkupubiin. Jossa onneksi oli tanssilattia, nuorison tanssijalka ilmeisesti vipatti hiukan. Kun vielä pääsimme kotiin ilman kauheaa taksijonossa värjöttelyä, totesin illan melko onnistuneeksi.

Riihelään päästyämme piti saada hiukan evästä, ja kiskoimme jääkaapista sinne tungetut juhlaruuat ja aloimme syödä. Ja muistelimme hiukan menneitä sellaisella volyymillä, että sisko kömpi makkarista toteamaan "menkääs maate nyt". Hups... Seuraavana päivänä huomasin, että joku on taas juonut viinaa minun suullani, ja vetelehdin sängyssä kunnes sisko taas tuli häiriköimään. Tällä kertaa piti maatamenon sijasta nousta ja koittaa olla sosiaalinen. Vaativia tapauksia nuo sisarukset. Päivä oli huikaisevan kirkas ja aurinkoinen, ja tuntui melkein rikolliselta viettää se sisätiloissa. Ajomatka kotiin tapahtui vasta pimeän aikaan, ja piti oikein tsempata etten nukahda rattiin. Vähän aikaisemmin olisi ehkä voinut lähteä matkaan...