Viime vuonna ei joulua minulla ollut, paitsi krääsämielessä. Pekingissä sitä jouluroipetta oli ihan kyllästymiseen asti, mutta läheiset puuttuivat ympäriltä. Nyt otetaan sitten vahinko takaisin, ja olen jo aloittanut muun muuassa jouluvalojen asettelun. Vuodenaika on sitäpaitsi pimeä ja synkkä, kaikki valo on totisesti tarpeen! Eteisen lipaston päälle on siis ilmestynyt asetelma, lasipurkissa on hienot valopallot luomassa tunnelmavalaistusta. Hienon näköistä, mitä nyt makkarin pistorasiaan luikerteleva sähköjohto aiheuttaa hiukan kompastusvaaraa... Eilen illalla Cisse huomasi vihdoin, että lasipurkissa on jotain jännää. Hampaalla mentiin kokeilemaan, ja pari palloa nousi jo purkista tassun ulottuville. Pallot ovat siis kimalteleva kanaverkko -tyyppisiä, ja niissä on sisällä pieni ledituikku. Sintin häärätessä pallojen kimpussa kiekaisin työhuoneesta kieltosanan, ja pelästynyt jousijalka-jack hyppäsi alas lipastolta ja karkuun. Jussi tuli olkkarista moitiskelemaan minua(!) ja ilmoitti insinööri-äänensävyllä, että "ei ole vaaraa, nää on heikkovirtalamppuja. Sama kun pitäisit yhdeksän voltin paristoa kielen päällä. Toss'on muuntaja, kato". No ei mamin pikku sintin hampaaseen silti tartte tulla tälliä, siitähän voi tulla poppa! Puhumattakaan siitä hepulista ja silmittömästä säntäilystä, joka sähäristä seuraisi.

Lamppujen lisäksi olin hommannut pikkuruisen testikuusen. Muovisen sellaisen, ja heräteostoksena. Ikeasta löytyi mustia minikokoisia kuusenkoristeita ja Tiimarista pikkuruinen valkoinen kuusi. Koristeet oksille, kuusi makkarin lipaston päälle...ja sitten odoteltiin. Löysihän se Cisse kuusen lopulta, keskellä yötä ja kesken parhaiden unien. Heräsin kuusen rämähtämiseen lattialle, ja havaitsin, että mustien koristeiden etsiminen lattialta keskellä yötä on haastavaa. Takaisin unten maille päästyäni löytyi seuraava kiva lelu - Ikean paperikassi. Sen sisään piti sännätä täysillä ja sen jälkeen protestoida, kun äreä ihminen taitteli kassin talteen. Loppuyö meni peiton päällä makaavan sintin kanssa taistellessa, joten läppärin ja avaimet olisi taas voinut kuljettaa silmäpusseissa töihin.

Viikonloppuna oli Turussa kissanäyttely, ja harmitti niin pirusti, kun unohdin ilmoittaa Cissen tuomaroitavaksi. Kävin paikan päällä morjestamassa Annea, ihmettelemässä Sturdin vaaleanpunaisia näyttelyhäkkyröitä, ja pitämässä peukkuja Kirpulle ja Lancelle. Mainetta ja kunniaa tuli ainakin Kirpulle kumpanakin päivänä. Ja Cissen veli Pekko pääsee taas tositoimiin, Black-Belle's -kissalassa on treffit kissaneidin kanssa, kunhan aika on kypsä. Kevätvauvoja tiedossa, rokkenrol :-)