Ajelin itsekseni koko viikon töihin, koska war room kesti johonkin iltakuuden tienoille. Kimppakyytiläiset tuskin olisivat kovin mielellään odotelleet niin pitkään, etenkin kun toimistolla ollaan normaalisti jo puoli kaheksan nurkilla aamulla. Perjantaina piti sitten lähteä tosi aikaisin, koska konsultitkin lennähtivät kotimaihinsa, mutta puoli neljän maissa sieltä sitten päreet käryten lopulta kömmittiin autolle. Annika tuli kyydissä, ja olimme sopineet käyvämme vähän shoppailemassa. Puolessa vuodessa ehtii näköjään tapahtua kaikenlaista - moottoritieliittymän kohdalle on ilmestynyt huoltsikka ja Design Hill -niminen paikka, johon palkkapussin voisi melkeinpä suoraan kantaa. Työviikon päätti työkaverin puhelinsoitto, jonka aikana tajusin tehneeni kaikkien mokien äidin ja että siellä menee iso ajo nyt täyttä vauhtia päin prinkkalaa. Perkele.

Linda tuli kylään, ja huusholli oli sotaviikon jäljiltä kuin hävityksen kauhistus. Jussi oli sentään imuroinut, mutta tuntui siltä että joka paikka on taas täynnä tavaraa. Mitään ei ole jaksanut tai ehtinyt siivota pois silmistä, vaan kaikki on jäänyt just siihen mistä sen on käsistään laskenut. Lisää tällaisia viikkoja... Cisse ei arastellut yhtään, ihme kyllä, ja Linda sai heti tuta itämaisen luonteen. Rapsuta! Leiki! Rapsuta! An mää olen sylis! Leiki! Miau! Saunaan Cisse ei sentään tullut, mutta Lindan mukanaan tuoma Pekingin Mysteeri -peli kiinnosti. Tämä on metusalemin aikainen lautapeli, jota muksuina pelasimme pitkään ja hartaasti. Pelissä olevien hahmojen nimet aukeaa muuten ihan eri lailla nyt, kun osaa englantia... Pelasimme naureskellen punkun ja siiderin voimin johonkin aamyhteen-kahteen asti.

Lauantaina oli ohjelmassa China Marketista hotpot-murkinan hakeminen ja kissanäyttely. Näyttelyssä oli Cissen veli ja sisko taas keräämässä mainetta ja kunniaa, ja lukuisa määrä muita maukujia. Velokatit löytyivät suht helposti, ja ihmettelimme muita rotuja. Bengalit varsinkin viehättivät Lindaa, ja Sfinxit ihmetyttivät. Uusi rotu nimeltä Don Sphynx tuli myös bongattua.

Pekko on oikein kollien kolli, ainakin jos vertaa Cisseen. Meidän pikku sinttimme on enemmän äitinsä näköinen, feminiini ja siroluinen, Pekko taas on huomattavasti jykevärakenteisempi ja miehekkäämpi. Ja rauhallisempi, näyttelypöydän vieressä seisoskellessa ei oikein mikään hetkauttanut. Paitsi metrilaku, jota piti saada nuuhkia. Shoppailin uuden pöllölelun hiukan ränsistyneen (pyrstö ja toinen siipi puuttuu...) lokkilelun tilalle, ja kissoille murkinaa. Kaikenlaista oli tarjolla, ja tännekin olisi voinut jättää ison osan tilipussista. Vaarallisia kukkarolle nämä näyttelyt! Pekko ja Kirppu hoitivat voiton kotiin, BIS irtosi kummallekin omasta luokasta. Cisse seuraavaan näyttelyyn mukaan, niin muille itiksille ei jää palkintoja ollenkaan :-)

Pekko ihmettelee. Kuka tuo täti on?

Täti kaappasi syliin. Epäluulo!

Pekko ei paljoa tuomarin edessä hermoile

Kirppu ja rähmänpoiston jälkeinen hellyyskohtaus

Kirppu sanoo tuomarille Sanan

Metrilakua mussutellen siirryimme kotiin sipsejä mussuttamaan. Virittelimme hot pot -murkinat pöytään, ja otimme uuden induktiolevyn käyttöön. Tämä onkin paljon toimivampi ratkaisu kun se kaasutöhö, ja liemi kiehui iloisesti vaikka sekaan nakattiin jääkaappikylmiä eväitä. Söimme taas niin että napa naukui, ja menimme täysien vatsojemme kanssa saunaan. Vilvottelemaan mennessä oli napattava kamera mukaan, sillä ulkona oli taas tullut lunta ja maisema oli satumaisen kaunis. Tällainen sen talven kuuluisi olla... Viikonlopun saldona oli paljon syötyjä sipsejä ja karkkia, ja yksi hajonnut Ultima Thule -lasi.