Aivan täydellisen poskelleen mennyt viikko huipentui siihen, että perjantaina (=viikon viimeinen maanantai) töistä lähtiessäni alkoi Golf pitämään ihmeellistä kitinää ja rahinaa. Parkkihallissa kurvaillessani meinasin, että jarrulevyn ja -palan välissä on jotain röyhnää, tai että jarrusatula on seonnut ja jumittaa palaa. Ajelin möykkäävän koslan kanssa kaikista kuopista ravistaakseni kiven irti tai saadakseni palan irti levystä, mutta melu ei vaan loppunut. Piti oikein kurvata Paimion Nesteelle rengasta potkimaan. Bongasinpa sillä reissulla Porschen, joten ei ihan turha pysähdys... Tämänhetkinen veikkaus on jommankumman eturenkaan laakerin kiukuttelu, ja mietin itsekseni huollon hintaa ja sitä, miten selviän alkuviikon autotta.

Lauantaina oli hieno auringonpaiste ja pakkasta, ja käytin ensimmäistä kertaa Kiinasta palattuani joukkoliikennettä. Ja muistin heti miksi en Turun busseista pidä. Bussissa haisi taas kammottava kissanpissahiki, enkä vieläkään keksi mistä se löyhkä oikein tulee. Onko ilmanvaihdossa jotain häikkää, vai eikö kuski käy koskaan suihkussa? Ei ole nimittäin eka kerta, kun bussissa saa istua nenäänsä pidellen. Sinänsä matkanteko on helppoa, kun lipun saa tilattua kännykällä eikä tarvitse huolehtia pysäköinnistä. Katselin vahingoniloisena Anttilan parkkihalliin jonottavien autojen yrmyjä kuskeja ja mietin, että mikseivät aja Louheen. Ehkä sen takia, että sieltä joutuu kävelemään ainakin viisikymmentä metriä sinne Anttilaan.

Tarkoitus oli syödä illalla (taas) hot potia, tällä kertaa Annikan ja Samin seurassa. Marssin China Marketiin hakemaan hiukan tykötarpeita, ja riemukseni löysin pakastealtaasta lootuksenjuuria ja fisupalloja. Kaikenlaista muutakin tutunnäköistä kamaa löytyi, ja raahasin saaliini vähemmän lemuavalla bussilla kotiin. Illalla kävi selväksi ketkä ovat karaistuneita chilinsyöjiä ja kenellä vuotaa nokka ja hikeä pukkaa. Söimme hyvällä ruokahalulla ja sen suuremmitta kommelluksitta, mitä nyt viimeisten joukossa pataan nakatut salaatinlehdet yllättivät. Ne keräsivät pinnalla kelluneesta chiliöljystä kaiken kapsaisiinin, ja kita oli tulessa kun lehden tökkäsi suuhunsa. Tulisen chilin jumala taisi tällä kertaa valita uhrikseen Samin. Odotan kauhulla milloin se iskee minuun oikein korkojen kanssa.

Cisse näytti taas kaikki parhaat temppunsa, ja kun vielä kiipeilypuuhun laitettiin hiukan kissanminttua, oli soppa valmis. Sintti jahtasi Remua ja omaa häntäänsä, ja hieroi itseään minttuun. Häntää piti jostain syystä pestä kovasti, jos kohta välillä mentiin johonkin syliin elpymään. Nemo levytti kylppärin lattialämmityksestä nauttien, ja Remu kävi välillä esittämässä paheksuntansa Cissen riehumista ja isäntäväen rapsuttamattomia käsiä kohtaan. Furminator on ilmeisesti hintansa arvoinen, koska tuntui ettei Remusta lähde enää niin tolkuttoman paljon karvaa.