Lento meni niin mukavasti kun noin 7,5 tuntia pienessä tilassa istuessa nyt voi mennä. Riemuitsin aluksi siitä, että takana ei hätäuloskäynnistä johtuen istu ketään, joten voin kaataa selkänojan taakse ilman että siellä kukaan tuhisee närkästyneenä. No eipä onnistunut se, siinä oli lentoemon istuin joka torpedoi tämän. Kateellisena katselin niitä, joilla oli paikat ensimmäisessä rivissä ja jalkatilaa ruhtinaallisesti. Toisaalta oma istuin olisi voinut olla kaikista kurjimmassa paikassa, keskellä keskiriviä. Nyt sain sentään oikoa koipia käytäväpaikalta ikkunarivistä.

Vieressä istui latinomaasta kotoisin oleva tyyppi, joka istui tuolissaan kuin tatti koko lennon ajan. Ei edes vessassa käynyt! Nukuin huonosti osaksi sen takia, että varauduin koko ajan loikkaamaan ylös jos setä haluaa ylös, mutta siinä hän vaan istui. Sen sijaan koipensa hän oikaisi välillä minun jalkatilaani, mokoma roisto! Itse nousin välillä oikomaan rimppakinttuja, ja katselin siinä samalla lennon aikana näytettyä dokumenttia Pekingin olympialaisista. Huvitti miten siinä näytettiin vain tyytyväisiä ihmisiä, jotka olivat haltioissaan siitä, että saavat tehdä oman pienen osansa olympialaisia varten. Eräskin vanha ukkeli oli eläkepäivinään keksinyt harrastuksekseen alkaa neuvoa ihmisiä vilkkaassa risteyksessä, ja sai sitä varten kaikenlaisia karttoja ja papereita. Myös lippiksen, jossa luki "volunteer" ja joka miehen itsensä sanoin "tuo mukanaan monia ihania velvollisuuksia". Välillä muumioin itseni viltin avulla, ja koitin saada hiukan unta.

Pekingin lentokentällä ei tainnut siihen aikaan aamusta (tiistaina puoli kymmeneltä) olla juurikaan ruuhkaa. Ainakin meidän koneellisemme sai kävellä suoraan ilman minkäänlaista ruuhkaa kohti passintarkastusta. Harpoin Lulun ohjeita noudattaen ryyd-loikilla, jotta oman koneen väki ei ennätä ruuhkauttamaan pömpeleitä, ja pääsinkin melkein samantien tiskille. Sen jälkeen mentiinkin hassulla mikki hiiri -junalla (automaattinen monorail-härveli) seuraavaan terminaaliin, jossa matkalaukut pyörivät karusellissa. Rahaakin tuli vaihdettua, ja pari suomalaista opasti vielä takseille. Soitin taksiin istahtaessa Harveylle (äijä, joka hoiti asunnon täältä) ja pyysin häntä selittämään taksikuskille mihin ollaan menossa. Kuski polotti hetken aikaa kiivaasti puhelimeen, ja lähti sen jälkeen ajamaan...ja kauhukseni huomasin, että takapenkillä ei ollut turvavyön vastakappaletta missään. Ystävällinen ääni oli oven sulkeutuessa muistuttanut turvavyön tärkeydestä (englanniksi), mutta käytä tässä sitten semmoista nih.

Asunto on Central Park -nimisellä alueella, ja se on kuulemma Pekingin hienointa ja halutuinta aluetta. Kerrostaloja (osa matalampia, osa 36-kerroksisia) on vajaa kolmekymmentä, ja ne on aseteltu ympyrän muotoiseksi sommitelmaksi, jonka keskellä on puisto ja vesiputouksia ja kaikenlaisia taideteoksia. Talojen kivijaloissa on kauppoja, kampaamoja ja fitness center. Tunnelma on rauhallisen seesteinen, poiketen täysin siitä hulabaloosta joka on vallalla asuinaluetta ympäröivillä kaduilla. Autoja ja porukkaa on melkoisesti... Lulun ja Niklaksen asuintalo on ison kadun toisella puolen (en edes yritä kirjoittaa kadunnimeä tähän), ja heiltä puuttuu puistot ja vesiputoukset vallan. Mutta heilläpä onkin 170-neliöinen lukaali 15. kerroksessa, verrattuna omaan 3. kerroksessa olevaan 76-neliöiseen.

Huushollin osoite
address.jpg

Harveyn ja vuokraisännän kanssa katsastettiin kämppä, ja se todettiin tarkoituksenmukaiseksi ja siistiksi. Kaikki on ihan uutta, ja uunissakin on vielä styroxit jäljellä! Onkohan tuossa kukaan edes asunut minua ennen... Harvey näytti vielä ympäristöstä kaikki tärkeät paikat (sen fitness centerin, paikan josta saa vesipulloja ja "talkkarin" toimiston). Sähkö ja vesi pitää kuulemma maksaa etukäteen, ja huushollin käytävällä on mittari josta oman saldonsa voi käydä katsomassa. Kolmesataa yuania pitäisi riittää melko pitkälle, jos ei huudata ilmastointia ihan jatkuvasti. Kämpässä on kaksi ilmastointikonetta, jotka onneksi saa kytkettyä päältä ja pois toisistaan riippumatta. Sängyn vierellä oleva varsinkin puhaltaa melko tehokkaasti kohti petiä, ja on takuuvarma flunssageneraattori. Päiväksi kannattaa kuulemma kytkeä molemmat laitteet pois päältä, jotta mittari ei humpsahda nollille ihan alta aikayksikön... Niin, ja vesihanasta tulevaa vettä ei voi juoda, joten kämpässä on "water dispenser". Samanlainen laite mitä toimistoissa näkee, ja joihin laitetaan iso vesipullo. Näitä pulloja siis saa tilata lähikaupasta, ja poika kiikuttaa sellaisen kotiin sitten.

Kämpässä ei ollut oikeastaan mitään muuta kun kalusteet ja verhot, joten heti ensimmäisenä piti suorittaa hiukan hankintoja. Esimerkiksi peitto, tyynyt, lakanat ja petauspatja 180 cm leveään sänkyyn... Lulu kehotti painelemaan Ikeaan, johon pääsee näppärästi taksilla. Harvey antoi tuliaislahjana suuren nipun kortteja, joissa on paikkojen nimet ja sijainnit selitetty kiinaksi. Näiden korttien avulla pärjää takseissa, sillä kuskien englanninkielentaito on oikeastaan olematon. Nippu mukaan, kadulta taksi ja kohti ruotsalaista huonekaluputiikkia... Taksimatka maksoi muuten huimaavat 31 ränkylää, eli noin kolme euroa.

Vähäisestä yöunesta, kuumuudesta ja kaikesta johtuen en jaksanut kauheasti edes ihmetellä keittiöjuttuja, vaan painelin suoraan kohti makuukamariosastoa. Tyynyt on täällä aivan merkillisen muotoisia, pitkulaisia ja kapeita. Myös pussilakanapakkauksissa on tyynyliinoina pitkät kapeat tekeleet, joten kai se on jonkunlainen standardi täällä. Raahasin tyytyväisenä saalistani kohti kämppää (taksikuski jätti ihan väärälle laidalle, ja sain kävellä melkoisen matkan. Ja harhailin tietysti hetken...), ja mietin torkkujen ottamista. Nukkumaan ehdin kuitenkin vasta paljon myöhemmin, ja sekin tapahtui puolivahingossa. Huushollasin tohkeissani, hain hiukan ruokaa ja seisoin sormi suussa pesuainehyllyn luona. Mikä ihme näistä pulloista on tiskiainetta... Vasta illemmalla kun löysin telkkarista Discoveryn, BBC:n ja muut länsimaiset kanavat, tuli uni. Nukahdin varmasti alle minuutissa sen jälkeen, kun hiukan oikaisin sohvalle, ja heräsin vasta kun Lulu soitti ja ilmoitti että he ovat kohta tulossa kylään. Siinä super-unenpöpperössä mietin hetken aikaa, että mikä ihme minua oikein riivasi kun tänne piti lähteä. Minä haluan kotiin!

Lulu ja Niklas veivät syömään, ja opastivat miten Pekingissä ylitetään katuja. Lähinnä "silmät kiinni ja tossua toisen eteen" -tyyppisesti, tosin kääntyviä autoja kannattaa varoa. Yksi taksi meinasi jo jyrätä minut, kun kipitin tien yli enkä tajunnut että sieltä semmoinen tulee. Lulu onneksi huusi ja komensi katsomaan ympärilleen :-) Maamerkkinä on hyvä käyttää muutamaa korkeampaa rakennusta, joiden avulla suunnistaa ainakin takaisin kotiin, jos ei muualle. Jonkun aikaa kuitenkin taitaa mennä ennenkun uskallan ominpäin kovin pitkiä kävelylenkkejä tehdä... Koko ajan on syytä olla oman kämpän osoite kiinaksi mukana, jos vaikka käykin niin että tulee eksyminen ja pitää joltakulta kysyä neuvoa. Ja taloista muuten puuttuvat ainakin kerrokset 4 ja 13. Nelonen on super-paha täällä, sitä numeroa vältellään miltei viimeiseen asti.

hissinapit_kiinassa.jpg

Tänään ohjelmassa oli poliisiasemalla käynti ja töihintulo. Tänne tuleva tarvitsee siis väliaikaisen asumisluvan, ja tätä varten pitää talkkarin toimistosta hakea asumistodistus. Lulu kirjoitti ystävällisesti lapulle sekä poliisiaseman osoitteen kiinaksi, että muutaman selventävän lauseen poliisisetiä varten. Kävi kuitenkin ilmi, että yksi tyypeistä osaa muutaman sanan englantia, joten apulappusta ei edes tarvittu.  Tässä maassa rakastetaan papereita, leimoja ja virallisuutta. Kyttikseltä päästyäni taas kadun ylitys ja taksi lennosta (tämähän alkaa sujua), ja kuskille kortti, jossa on Nokian konttorin osoite. Kortissa on onneksi myös pieni kartta, sillä kuski tuntui olevan hiukan eksyksissä. Perille päästiin silti kunnialla, ja matkalla ohitettiin yksi paikallinen Porsche-kauppakin. Olin jo eilen saanut tarvittavat avainkortit ja hommelit pärjätäkseni toimistolla, ja Lulu näytti istumapaikan. Hieno paikka tämä tuntuu olevan, ja kaikki palvelut on käden ulottuvilla. Täällä on tarjolla hierontaakin! Ja kahvi on huomattavasti parempaa kun mitä automaatista saa Suomessa ;-)

Pesukoneeni puhuu kiinaa!
pesukone_kiina.jpg