Julian ensimmäinen juhannus meni perisuomalaisen kaavan mukaan. Pieni juhlija sammui välillä herätäkseen tappelemaan nukahtamista vastaan, ja kummipoika ulkoisti mahan sisällön juuri ennen kokolle lähtöä.

Aatto vietettiin Naantalissa kavereiden evakkopaikassa. Menivät myymään oman lukaalinsa ja ostamaan talon, mutta muuttaakseen neljänsadan metrin päähän entisestä kodista piti välillä kantaa kamat parinkymmenen kilsan päähän. Ei tuo tahtia näytä haittaavan, ja onpahan tukikohta kesäteatterissa käymistä ajatellen! Lisäksi Naantalissa kuulemma paistaa aina aurinko, ja ainakin juhannusaattona se piti hyvin pitkälti paikkansa.

Aatto oli hillittömän lämmin, ja kuskasin hiki hatussa Juliaa vaunuissa ees taas. Jussi oli raksalla, ja vielä vihoviimeinen kaupassakäynti (yhdistettynä aamupäivän päikkäreihin) piti suorittaa. Tämän lisäksi piti vielä tehdä iltapäivällä toinen unilenkki, kun pieni kiukkupussi ei taaskaan halunnut sammua. Iltapäivällä ajeltiin Naantaliin ja palloiltiin porukalla rannassa jätskiä syöden, Julia sammui suorin vartaloin, ja torkkui hetken peukku suussa. Vaunujen kuskaaminen oli ulkoistettu isille, äidit maleksivat perässä paheellisesti siideriä ryystäen. Suunnitelmaa liueta vaivihkaa ja palata muutaman tunnin päästä neliveto päällä ei kuitenkaan menty toteuttamaan. Siitä olisi voinut tulla enemmänkin sanomista :-) 

 

Jätskitauko Naantalissa Aurojen ja Kapasten seurassa

 

Juhannusjuhlien ensimmäinen sammunut

 

Kokko sytytettiin klo 23, mutta sinne asti ei ihan päästy. Unilla ollut Valtteri oksensi kaaressa kaiken syömänsä, ja illanvietto päättyikin siihen. Julia ei vielä tässä vaiheessa ollut sammunut, mutta autossa uni tuli kyllä hyvin nopeasti. Onneksi Valtterismiehen mahakremppa ei ollut pysyvää sorttia, ja seuraavana päivänä oli pikku-ukko taas virtaa täynnä. Juhannuspäivä oli harmillisen sateinen, mutta se ei estänyt takapihan grilliä kuumenemasta. Ruoka maistui ja Julia sammahti säädylliseen aikaan yöunille. Hiukan juhlintaa varjosti se, että Nokia Elopin johdolla oli ilmoittanut sulkevansa Salon tehtaan. Toisin kuin mitä helmikuussa luvattiin. Ilmeisesti Microsoftilta kylmään pohjolaan raahattu Seppo Elo on valjastettu tekemään paskaduuni, eli viemään matkapuhelinhommat lopullisesti pois Suomesta. Herra kuittaa siitä hyvät rahat, ja palaa sen jälkeen takaisin rapakon taakse perheensä pariin. Paska homma.

Juhannuksen jälkeen on Julia päättänyt olla iltaisin nukahtamatta, ja oikeastaan päivälläkään ei kauheasti huvittaisi ottaa päikkäreitä. Ilmeisesti ne kaksi ikenestä läpi puskenutta hammasta (ja se kolmas, joka tekee tuloaan) vaivaavat sen verran, että itku on herkässä. Ja liikkumisen harjoittelua pitää kai prosessoida pääkopassa sen verran, että nukkumaan ei oikein ehtisi. Jonkunlainen kasvupyrähdyskin taitaa olla käynnissä, sillä tarjoillun ruuan määrä ei millään tahdo riittää. Parina edellisenä yönä on tullut itku, joka talttuu tilkalla maitoa. Kummitäti neuvoi lykkäämään iltapäivällä "illan tullen" -evästä tuulensuojan, ja tänään täytyy aloittaa ihmiskokeiden teko. Kyllä pienen ihmisen elo on rankkaa - heti kun yksi kriisi on selätetty, on nurkan takana hampaita ja liikkumisen opettelua ja kasvaakin pitäisi.

 

Eteenpäin tekee ihmisen mieli. Cisse on löytänyt turvapaikan Julian pikkuruisesta uima-altaasta

 

 

Pallo hallussa. Isi osti uima-altaan, äiti hankki siihen sisätiloihin sopivaa täytettä