Vauva tuntuu kasvavan vauhdilla (nyt, kun ruokahuolto on saatu kuntoon), ja piirteet selkiytyvät aina vaan enemmän. Tähän mennessä on löydetty minun leuka ja Jussin huulet ja elättelen toivoa, että myös silmistä löytyisi isiä. Jussilla kun on suuret ruskeat silmät, verrattuna meikäläisen epämääräisen vihertäviin ja kaiken kukkuraksi rillejä vaativiin näköelimiin. Pienimpiä vaatteitakin sai jo siivota pois kaapista. Koon 50 pään yli pujotettavat bodyt eivät nyt vaan enää mene ylle ilman huutoa ja ähinää, joten parasta vaan siirtyä numeroa suurempiin riepuihin.

Synnärillä lastenhoitajakin totesi, että onpa vauvalla oikein vaan palava katse. Pätkä kun katseli tuimana hoitopöydältä äidin tupeloidessa potkareita ylle. Olin jo aiemmin saanut oman osani pahasta silmästä, rinnalla ollessa kun silmät skannasivat ympäristöä hyvinkin tarkasti. Päässä soi Metallican Seek and destroy -biisi, se kiukkuisen oloinen ympäristön hahmotus kun oli etenkin öiseen aikaan melkein pelottavan näköistä. "Scanning the scnene in the city tonight. Looking for you to start up the fight" lauletaan siinä rallissa, ja kuin tilauksesta kyseinen biisi alkoi soida radiosta kun lähdimme laitokselta kotia kohti. Toinen tilanteeseen sopiva olisi ollut Motörheadin Iron fist. "You know me, evil eye. You know me, prepare to die".

 

Anna ruokaa tai tulee pataan! 

 

Osaa hän kyllä näyttää muitakin ilmeitä kuin kiukkuista kulmat kurtussa -tyyppistä. Nimen pitäisi perinteiden mukaan alkaa J-kirjaimella, ja Justiina Alanärä sopisi tietysti pikku äkäpussille...mutta jos ei kuitenkaan :-) 

 

Ulkona nukutus ei alkuvaiheessa ole ollut ohjelmistossa. Lähinnä sen takia, että tytölle olisi saanut saman tien laittaa nimeksi Maija, ja sukunimeksi Poppanen. Täällä olisi lennelty pitkin Turkua ei suinkaan sateenvarjon, vaan Teutonian vaunujen avulla. Myrskypuhureiden laannuttua on ulkoiltu, ja käyty ihan itse siellä kaupassa! Eilen oli kaikkien riemuksi maa muuttunut valkoiseksi, eikä kärrylenkkiä enää tarvinnut suorittaa lätäköitä väistellen. Mahtava voittajafiilis tuli siitä, kun sain ihan itse haettua vauvalle ja aikuisille ruokaa, ja vielä tehtyä ihan reippaan hikilenkin siinä samalla. Reppu täynnä maitoa ja murkinaa lykkäsin vankkureita ylämäkeen tyytyväisenä siitä, että voi hengästyä ilman supisteluja. Jipii! 

Ero perjantain ja lauantain väliseen keliin oli huomattava

 

Reilun kymmenen asteen pakkanen piti huolen siitä, että tänään ei vaunuiltu eikä nukuttu ulkosalla. Sen sijaan vauvan ensimmäinen lätkämatsi oli Jesse-serkun joukkueen vierasottelu TPS:ää vastaan. E-junnujen matsi oli sen verran vauhdikasta katsottavaa, että itse Mertarantakin olisi varmasti intoutunut hillittömään verbaalitykitykseen. Välillä piti hiukan kitistä, mutta isi hyssytteli takaisin unten maille.

 

Kissoista ei kumpikaan edelleen välitä vauvasta tuon taivaallista. Paitsi silloin, kun tyttö on sylissä syötettävänä tai muuten vaan seurustelemassa. Mustasukkaisuus on käsin kosketeltavaa, ja sylin vapauduttua siihen ilmestyy melkein heti yksi kissa. Tai jos vain suinkin mahdollista, syliin ängetään vaikka vauva olisi käsivarsilla. Cisse pelkää edelleen vieraita lapsia (ja aikuisia...), mutta "kalustoon kuuluva" vauva saa huutaa sydämensä kyllyydestä ilman, että kumpikaan evakuoi itsensä saunaan turvaan. Vauvan sänky saa myös olla rauhassa. Remu on sen verran köntys ja iäkäs että hän ei sinne edes pääse, ja Cisse on mielummin emoaluksen kanssa samalla pedillä. Eihän ympäriinsä sätkivä vauva osaa edes kunnolla rapsuttaa, mätkii vaan.

Tuplasyli