Pihassa oleva pihlaja on houkutellut lintuja herkuttelemaan marjoilla, ja talitintit tuntuvat muutenkin haeskelevan männävuosilta tuttuja talviruokintapaikkoja. Talvisinhan on yleensä takapihalla lintulauta, jota kolme karvanaamaa vahtii suut käyden ja hännät huiskien. Hetken aikaa saavat katit kyllä vielä telkkuaan odotella, vielä löytyy luonnosta tirpoille evästä. Viime talvena pihassa ruokalaarin ääressä viihtyi mustarastas, sen ilmestyminen taitaa viimeistään olla merkki siitä, että murkinaa kaivataan.

Budapestin reissu piti sisällään melkein kolmenkymmenen asteen helteitä, paljon kävelyä ja vielä enemmän naurua. Ensimmäiset kunnon naurut saimme jo menomatkalla lentokoneessa, kun lentoemäntä kysyi viiniä tilaavalta Annikalta onko hän varmasti yli kahdeksantoista. Oma ikänikin varmistettiin varmuuden vuoksi, ja tämä nauratti kovasti kolmekymppisiä. Budapest oli oikein mukava kaupunki, eikä siellä päässyt edes pahasti eksymään. Ennen pitkää oli nimittäin Tonava taas nokan edessä, ja Gellertin vuorella nököttävä patsas näkyi miltei kaikkialle.

Normipäivä Budapestissä

Annika hermostui jo ensimmäisenä yönä äänekkääseen ilmastointiin, ja nukuimmekin sitten ikkuna auki. Viileät yöt pitivät lämpötilan siedettävissä lukemissa, mutta silti yhtenä yönä heräsin tuskaisen hikisenä, ja potkiskelin kiukulla peiton pois. Annika oli jostain syystä hereillä ja ihmetteli, että minkäs kohtauksen se nyt sai. No itsepä sai hepulin muhkuraisen tyynyn takia, ja kaiveli pienen "hakkaa-tyynyä-nyrkillä"-episodin jälkeen kaapista inhimillisemmän päänalusen. Huristelimme Budapest-kortin avulla ratikoilla sinne tänne, kävimme muun muuassa erittäin pysähdyttävässä house of terror -museossa, ja maistelimme välillä viiniä. House of hungarian wines oli harmillisesti kiinni, ja ryydyttävä portaiden nousu meni ihan hukkaan. Sekä Gellertin vuori että linnavuori olivat korkeanpaikankammoiselle vähemmän hauskoja paikkoja, mutta onneksi ei tarvinnut yhtä paljon pelätä kun esimerkiksi siellä Kiinan muurilla...

Gellertin vuorella, kaidetta tiukasti puristaen

 

Annika on myrtynyt, ei päästykään maistelemaan viinejä

 

Reissusta ryytyneenä, ja terminaalien välillä juoksennelleena huristelin laukkuineni taksilla suoraan Flamingon kylpylään. Siellä oli Porsche-ladyjen kokoontumisajo, ja pienen varauksien kanssa sekoilun jälkeen pääsimmekin varaamaamme Rasul/Haybath -hoitoon. Suosittelen lämpimästi, kuusikymppiä tästä yhdistelmästä ei ollut yhtään liikaa! Etenkin kun hintaan kuuluu allasosastojen käyttö, joka etenkin kylpylän puolella houkuttelee viettämään enemmänkin aikaa siellä.

Paluu arkeen tapahtui oikein kunnon rysäyksellä - ensimmäinen palaveri alkoi aamukahdeksalta, ja päivä päättyi viiden jälkeen. Sama meininki jatkui miltei koko viikon ajan, ja näköjään tämä uusi duuni onkin lähinnä luurit päässä puhelinpalaverissa istumista. Tai juoksentelua neukkarista toiseen. Vielä kun saisi pidettyä kaikki asiat järjestyksessä päässään...

Talvi taisi taas kerran yllättää autoilijat. Olin ajovuorossa, kun lämpötila oli jossain nollan tienoilla, ja moottoritie ilmeisen jäinen. Kesärenkailla huolettomasti ajelevat olivat huomanneet melko karulla tavalla, että liukasta on - pari autoa oli kaiteissa, ja pelti kolisi varmasti myöhemminkin. Nopeusrajoitus oli tiputettu kuuteenkymppiin, ja kolaripaikkojen kohdalla jarrutellessa huomasin ABS:n potkivan konehuoneen puolelta vastaan. Rokkenrol, kohta saa kaivella talvirenkaat esiin.