Viikko sitten huomasin ilokseni, että tuoreita kirsikoita on ilmestynyt kauppatorin valikoimaan. Ostin tietysti heti litran, ja mussuttelin ne yhdeltä istumalta. Naminami, kesän kirsikka-addiktio pääsi taas vauhtiin. Ostin seuraavana päivänä toisen litran, ja nekin kirsikat hävisivät pussista alta aikayksikön.

Viime perjantaina parkkeerasin Golfin työkaverin pihaan, ja siitä lähdettiin yhtä matkaa kohti Espoota ja konsultteja. Hämmästys oli melkoinen, kun herrat konsultit istuivatkin neukkarissa meitä ennen. Yleensä pääkaupunkiseudun ukkeleita saa aamuisin odotella... Ripeä työrupeama, ja hommat saatiin valmiiksi aivan ennen aikojaan. Kun sain vielä konsultilta kyydit hotellille, kelpasi käydä taas litra kirsikoita kaupasta. Ja sushia... Sannan synttärit olivat nimittäin pääkaupunkiseudun juottolassa, ja oli kerrankin reilusti aikaa laittautua. Ainoa vaan, että hippavaatteet ja retusointivälineet matkustivat Jussin kyydissä, ja mies huristi tietysti suoraa päätä ensimmäisenä possukaverin luo. Aamukuudelta heränneenä olin tosi väsynyt, ja hiivinkin ennen aikojani hotellille. Bileet jäivät hiukan kesken, mutta yleensä tuon porukan kanssa juhlimisesta seurannutta kauhukrapulaa ei ollut.

Viikonloppuna maalailin aitaa ja kissahäkkiä ja hankin rusketusraidat, ja maanantaiaamuna oli taas aika huristella kohti pääkaupunkiseutua. ABAP-ohjelmoinnin kurssi alkoi, ja kurssin vetäjänä oli possupiireistä tuttu nörtti. Jo kurssin ensimmäisenä päivänä tuntui siltä, että jos ei jatkuvasti keskity, on kärryiltä tippuminen väistämätöntä. Aivo oli turvoksissa, ja illalla piti vielä tehdä pieni työjutska hotellilla. Ja lähetä katsomaan 30 seconds to mars -nimistä bändiä jäähallille.

Junailin itseni Pasilan asemalle, ja tallustelin siitä Joskun huusholliin, joka sijaitsi näppärästi noin kolmensadan metrin päässä itse hallista. Käpsyttelimme siitä kolmen naisen voimin kohti teinihelvettiä ja havaitsimme, että koko hallissa taitaa olla yksi ainut kaljahana auki. Teinityttöjä äiteineen(!?) oli paikalla, ja myös yllättävän runsas määrä miehiä. Tyttöystäviensä pakottamina, veikkaan ma... Ensimmäisiä pyörtyneitä teinareita hissattiin eturivistä pois jo ennenkun koko keikka alkoi, ja tytteleitä tuntui kupsahtelevan tasaiseen tahtiin koko keikan ajan.

Huuto oli kova, ja bändi soitti vallan nuoruuden innolla. On se Jared kyllä aika hot... Hän innostui kehumaan Helsinkiä vaikuttamatta kuitenkaan siltä, että samat latteudet huudellaan jokaisessa keikkapaikassa. Tyypit olivat käyneet Linnanmäellä ja todistaneet uunituoreiden ylioppilaiden riekuntaa. Kukaan ei kuulemma ollut luovuttanut lätsäänsä hänelle... Kentän vierustalle oli väsätty jonkunlainen "VIP-aitio", jossa istui mm. 69 eyes. Aition läheisyydessä istuvat teinit kiittivät varmasti onneaan, kun kesken keikan Jared vielä innostui loikkaamaan lavalta alas, ja säntäsi aitioon. Ja loikki siitä hallin poikki toista vierustaa pitkin takaisin lavalle. Hieno keikka, ja etenkin Capricorn-biisi akustisena vaikutti. Sen aikana tuli myös nähtyä se, miten jäähallillinen ihmisiä valaisee paikkaa kännyköidensä kanssa. Laulaja pyysi kaikkia nostamaan kännykkänsä, ja Nokia-kansahan totteli. Tunnelmaa latisti hiukan öinen Pasilan asema, joka tuntui olevan kaikenlaisten hiihtäjien kansoittama. Jotkut olivat selkeästi ottaneet sekä sinisen että punaisen pillerin, ja olivat melko kuutamolla kaikesta.

Seuraavana päivänä ollut Judas Priestin keikka oli myös mieleenpainuva, mutta vallan toisesta syystä. Ukot ovat tehneet musiikkia jo kolmekymmentä (tjtn) vuotta, ja keikka heitettiin melko rutiinilla. Ei se kuitenkaan vaikuttanut siltä, että tässä ollaan nyt vain tekemässä työtä ja sitten lähdetään pois, äijät selkeästi nauttivat siitä mitä tekivät. Uudelta levyltäkin soitettiin pari biisiä, ja etenkin "Death" -niminen jäi mieleen. Sen aikana taustakuvana ollut Kopernikusta muistuttavan ukon kuva vaihtoi silmien väriä melko karmivalla tavalla. Ja biisi oli ras-kas. Keikka tuntui loppuvan ennen aikojaan, ja monta hyvää biisiä jäi soittamatta. Tosin materiaalia bändillä on vaikka vuorokauden kestävälle keikalle, jos niikseen tulee.

Jussi hoksasi, että istumapaikoille on turha yrittää kaljamukin kanssa, mutta limpparimukia ei kukaan poista. Kaljajonossa seisoessani oli mies siis hakenut itselleen popcorn-limppari -kojusta satsin poppareita (joita Jussi vihaa) ja limpparia. Limpparimukin sisältö korvaantui nopeasti oluella, eikä popkorneja saanut syödä ("Älkää syökö mun rekvisiittaa!"). Jussi loikki keikan aikana välillä täyttämässä limpparimukiaan, ja pääsin tietysti osingoille siinä vieressä istuessani.

Loppuviikko meni kurssilla istuessa, ja iltaisin Sellossa shoppaillessa. Etelä-suomea riivanneet helteet eivät vaikuttaneet meihin, sillä vietimme päivät visusti jäätävän kylmässä kurssihuoneessa, ja illalla palloilimme pitkin ilmastoitua ostoskeskusta. Lisäksi kurssin tahti senkun parani. Jos keskittyminen herpaantui hetkeksikään, oli tiedossa suunnattomia ongelmia seuraavassa harjoitustehtävässä. Sen lisäksi tietysti, että kirotut pisteet eivät ikinä tuntuneet löytävän paikkaansa koodissa. Aina oli kääntäjällä jotain motkotettavaa. Lounaalla söimme itsemme parina päivänä tainnoksiin viereisessä kiinalaisessa, ja sen jälkeen oli iltapäivällä tekemistä keskittymisen kanssa. Onneksi kahvia oli tarjolla melkein koko ajan. Huomasin tosin, että liika kofeiini aiheuttaa näköjään inhottavan tuntuisia rytmihäiriöitä.

Kotimatka sujui rauhallisissa tunnelmissa. Kyydissä oli työkaverin lisäksi toisen työkaverin laukut, herra itse kun matkusti fillarinsa kanssa bussilla. Auto jäi aamulla Sellon parkkihalliin koska järkeilimme, että iltapäivän ruuhka Helsingistä ulospäin on kaupungilla niin hirveä, että siellä palaa hihat pohjaan. No, kurssin vetäjä innostui vallan, ja kun vihdoin noin viiden maissa pääsimme Sellosta ulos, olivat sekä Kehä I että Turun moottoritie aivan totaalitukossa. Kuuttakymppiä motarilla, kolmeakymppiä Lohjalla... Manasin taas vatipäitä, jotka eivät osaa katsoa peiliin ja/tai ennakoida yhtään. Monta ohituskaistaa hassaantui siihen, kun joku riemuidiootti huristeli miten sattuu, eikä rekan ohi lopulta päässyt kun idiootti itse.

Tänään on kihlajaisten 2-vuotispäivä, ja viime vuodesta viisastuneena (unohdin koko päivän!!) ostin Jussille lahjaksi Porschen. Mittakaavassa 1:24...