Kävely tekee kipeää, sillä jostain syystä on penikkatauti nyt iskenyt kumpaankin sääreen, vieläpä oikein vaan pirun pahana. Pitäisi varmaan olla vaan paikallaan ja antaa tilanteen rahoittua, mutta ei se nyt oikein ole vaihtoehto. Outoa sinänsä, olen tallustellut viisi kuukautta pitkin kaupunkia ja NYT, kun täälläoloa on pari viikkoa jäljellä, tulee joku onneton penikka näivertämään lihasta. Tänään kävelin Helin kaveriksi Yaxiuhun, ja sinne mennessä piti istahtaa hetkeksi kun koipiin koski niin. Takaisin tullessa koski myös, ja kiukkuhan siinä tuli. Harkitsin jopa hetken taksiin hyppäämistä, mutta kun on päätetty kävellä niin sitten kävellään myös. Perkele. Penikan lisäksi on sama vanha vaiva taas pillastunut - polvi turpoilee ja on ärsyttävällä tavalla kipeä. Mitähän maksaisi pari uusia koipia, ja saako täältä länkkärimallisia? Tinkimähelvetin yläkerrassa syöty mini-hotpot sentään lievensi päivän tuskaa hiukan. Tätä pitää kokeilla myös kotona.

Hillitön kasa rehua, ohuita kanasiivuja ja pikkuruinen hotpot-kattila
minipot.jpg

Telkkarista lakkasivat taivaskanavat (Discovery, National Geographic, Hallmark jne) näkymästä, ja jokaiseen huusholliin oli jaettu tiedote, jossa todettiin "Starting on December 27th all TV signal for Central Park will be digitalize". Digiboksi pitäisi hakea jostain, mutta sitä varten tarvittaisiin jos jonkunlaista todistusta, alkaen pankkikirjasta ja päättyen asunnon omistajan henkkareiden kopioon. Vuokraisäntäni, joka on moneen otteeseen luvannut toimittaa postilaatikon avaimen, tuskin on kiinnostunut vuokralaisensa Mythbusters-addiktiosta, enkä edes yritä saada loppuajaksi digiboksia tähän kämppään. Jos postilaatikon avain on mahdoton saada, en usko että telkkuboksin kanssa sen helpompaa on. Loppuaika kuluu varmaankin rattoisasti Hotel Babylonin jaksoja katsellessa ja Tracy Chapmania (Linda inspiroi ostamaan levyn) kuunnellessa.