Uusi pieni otus on nyt kotiutettu, ja huushollin seniorikissoilla onkin ihmeteltävää. Lähtö Velokatin kissalasta sujui sinänsä kunnialla, mitä nyt pikkuotuksen lohduksi tarkoitettu fleecejutska jäi perään... Huutoa ei ole (vielä) ollut kovasti, leikkiä sitäkin enemmän.

Kotiin tultuamme sai Hinku (kissalasta saatu työnimi, saa nähdä jääkö pysyväksi...) ensimmäisen shokin - jättimäisen kokoiset, oudonhajuiset zeppeliinikissat tulivat nuuskimaan koppaa! Ristus, mihin tässä on jouduttu! Seuraava shokki oli varmaan se, että täällä on huomattavasti viileämpi kun Velokatin huushollissa. Laitoin fleecestä pesän ja vähän lämmike-alusia sinne tänne, jotta ei pieni nyt aivan palellu. Lattianrajassa varsinkin on oikeasti viileä noin pienen sintin olla.

Hinku saapasteli hetken pitkin työhuonetta nuuskien uusia tuoksuja, ja järkytteli Nemoa suhisemalla tälle takaisin! Molemmat seniorikonsultit kävivät haistelemassa ja suhisemassa, ja Remu vetäytyi saunaan möksöttämään. Nemo möksötteli milloin missäkin sen jälkeen, kun suhinaan vastattiin suhinalla. Hetken haahuilun jälkeen olikin uniaika, ja pesästä näkyi vain pari tassua ja korvaa. Kissalassa leikittiin oikein vaan kovasti ennen lähtöä, siinä lienee syy super-väsymykselle.

Unien jälkeen alkoikin itku siskojen ja veljien perään, joka muuttui noin sekunnissa kameran hihnan jahtaamiseksi. Leikitty on siitä pitäen, mutta tiukasti työhuoneessa. Ja järkytetty Nemoa uudestaan, rääpäle kehtasi suhista toisen kerran! Oven ulkopuolella on Jättiläiskissoja, ja retket turva-alueen ulkopuolelle ovat rajoittuneet noin kahteen metriin ja kahteenkymmeneen sekuntiin.

Nyt taitaa olla uniaika sekä pikkukissalla että mamilla. Rankka päivä takana, ja ties minkälainen yö edessä työhuoneen sohvalla, maltan tuskin odottaa...