Julia vietti ensimmäistä nimipäiväänsä 12.4., ja sitä juhlittiin jo heti aamusta. Isi oli ostanut kaksi kumiankkaa, jotka olivat päivänsankarin mielestä hurjan mahtava juttu! Mustaa "darkwing duck"ia ja keltaista tutti suussa uiskentelevaa ankkaa tuijotettiin silmät suurina, ja sen jälkeen ne piti saada näppeihin. Ja suuhun. Uutuudenviehätys ei ole hävinnyt mihinkään, kumpikin ankka on edelleen hihkumisen arvoinen asia. Pienestä se pieni ihminen riemunsa saa.

Lapsosen nimpparit ovat mitä paras tekosyy leipoa herkkuja ja kutsua kavereita kylään. Lauantaina oli pöytä koreana, ja iltapäivällä huusholli tupsahti täyteen pieniä ja suuria ihmisiä. Ei mennyt kuin hetki, niin koko olkkari oli uudessa uskossa. Ja vähän muutkin paikat. Siinäpä olikin ihmettelemistä, kun yksi konttaa määrätietoisesti kohti kissanruokakuppeja samalla kun pari suurempaa löytää kaukosäätimen ja järjestelee olkkaria mieleisekseen. Julia sentään pysyi tukevasti paikallaan leikkimatolla, mutta ilmaisi toki tyytymättömyytensä asioiden kulkuun. Miksi hän pötköttää selällään yhdessä paikassa, kun ympärillä on tavaton hulina ja hålligång! 

Nimpparisankarin kakku

 

Pihla suunnittelee leikkimaton uutta layoutia

 

Huushollin kissat ottavat öistä kaiken irti - pieni mölyapina nukkuu, ja isäntäväki on vapaata riistaa! Jipii, rapsutusta ja telakoitumista! Cisse etenkin tunkee syliin tai saman peiton alle aina, kun vaan on mahdollista. Joskus öiseen aikaan olisi ihan kiva nukkuakin, mutta pieni hellyydenkipeä itämainen on kyllä melko suloinen otus. Ja mimmoinen syliintunkeminen olisikaan päivisin, jos öisin ei saisi viettää laatuaikaa lämpimän peiton alla? 


Mun vuoro olla sylissä, vauva leikkiköön leikkimaton kalisuttimilla

 


Pätkä nukkuu, ja niin näköjään rapsuttava käsikin. Toimintaa!