Täälläoloa on vaivaiset kaksitoista päivää jäljellä. Ristiriitaiset fiilikset, toisaalta on ihan hirveä hinku lähteä kotiin mutta toisaalta täällä alkaa olemaan meininki jo sen verran tuttua ja uomissaan, että Pekingin kämppä tuntuu kodilta. Yllätyn varmaan siitä, mitä kaikkea tulee ikävä, mutta yhden asian tiedän jota en tule kaipaamaan pätkän vertaa. Saaste. Ulkoa tullessa yskittää, näpit on heti likaiset kun johonkin koskee ja ihan kaikki kotiin kannettu pitää pestä.

Pokkarikameran puuttuessa näpsin N95:llä kuvia, ja unohdan tietysti aina laittaa ne joko blogiin tai muualle talteen. No nyt tyhjensin puhelimen muistin pakon edessä (tila loppui...) ja lykkään piruuttani osan otoksista tänne. Videopätkät pitäisi vielä katsoa läpi ja valita julkaisukelpoiset.