Toissapäivänä piti siis netin toimia, ja kytkin toiveikkaana piuhat illalla koneeseen ja katselin vähän kiinankielisiä papereita. Puhelinäijä oli jättänyt jälkeensä kortin, jossa luki englanniksi www-osoite johon pitäisi mennä, ja käyttäjätunnus ja salasana. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut kun avasin selaimen ja koitin tarjota sitä osoitetta, ja hihathan siinä paloi pohjaan. Aikani tapeltuani tuli Lulu hätiin ja sanoi, että heillä piti asentaa "jotain". Lisäksi risuaitojen keskeltä paljastui taikasana PPPoE, joten control paneliin sohimaan ja kas, uusi yhteys oli kohta luotu. Ja se toimi! Tästä ei ollut kuitenkaan mitään puhetta siinä vaiheessa, kun Lulu tiistaiaamuna kyseli lankoja pitkin asentajaukkelilta tarvittavia toimenpiteitä...

Tämän jälkeen kävimme Lulun kanssa hiukan patsastelemassa The Place -nimisellä paikalla, joka sijaitsee näppärästi omaa taloani vastapäätä. Se on kuulemma paikka, jonka kaikki taksikuskit ainakin tietävät, joten jos menee sormi suuhun osoitteen kanssa niin voi aina pyytää kuskaamaan The Placen eteen. Pitääpä muistaa kirjoittaa kiinaksi se johonkin ylös, länsimaalaisista kirjaimista kun ei taksissa juurikaan apua ole...

The Placen yllä on hillittömän kokonen videoruutu, jossa pyörii milloin minkäkinlaista grafiikkaa. Tällä kertaa vuorossa oli avaruusteema ja delfiinejä. Ympärillä on kahviloita ja hieno ja hienompi ostoskeskus. Toinen ostoskeskuksista on kohtuuhintainen, toisessa on sen verran merkkiliikkeitä että siellä ei ihan muutamalla sadalla yuanilla taida pärjätä. Gucci, FCUK, Guess jne... Siinä edullisemmassa keskuksessa oli kolmannessa kerroksessa vastassa Marja Kurki -huiveja myyvä tiski!

Suomalaista designia keskellä Pekingiä
marjakurki.jpg


The Placen videoruutu
the_place.jpg

Eilen lähdimme töistä jo puoli kolmen nurkilla, kun tekemistä ei vaan kertakaikkiaan ollut. Vahinko otetaan kyllä takuuvarmasti takaisin, normipäivähän täällä on aamuysistä puoli kuuteen... Ajatuksena oli käydä Lulun talossa olevassa kampaamossa hankkimassa hiukan uutta väriä päähän ja arvatkaapas mitä? Aivan oikein, kukaan kampaamon työntekijöistä ei puhunut sanaakaan englantia! Omat hiukseni olivat siinä vaiheessa hikiset ja pystyssä, ulkona oli nimittäin taas hillittömän kuuma. Kampaaja-pygmi haroi hiukan hiuksiani, välillä omiaan ja jutteli Lulun kanssa. Välillä minullekin sanottiin, että setä haluaisi laittaa raitoja, ja eteeni kuskattiin kirja jossa oli sen värinen pää kun mitä sedän visioissa oli. Totesin värin hyväksi, ja yht'äkkiä pieni peikkotytön näköinen kiinatar tuli ja kietoi minut kimonoon. Kampaamossa oli jo mainitun pygmin lisäksi kaksi pientä kiinatarta, joilla oli melko yhtenäinen peikko-look (hiuksia oli paljon ja ne oli kiharassa ja hiukan takussa), ja pari hangaround-ukkoa jotka lähinnä vain notkuivat joko kassan takana tai sohvalla. Lulu sai myös ylleen kimonon, ja käsittely alkoi...

Peikkotyttö ja pygmi laittoivat ensin raita-ainetta osaan hiuksista, ja kietoivat ne osat foliolappusiin. Tämä on ihan tuttua puuhaa, näin tehdään kotomaassakin. Tulos on melko ufon näköinen, puoli päätä täynnä foliota. Sen jälkeen laitettiin foliolta säästyneeseen osaan toinen väri, ja vaikutusajan aikana haahuilin kimonossani pitkin putiikkia etsien englanninkielistä lukemista. Kun yksi ainut läpyskä vihdoin löytyi, kävi käsky saapastella pesupaikalle. Värit ja foliot pois päästä, ja tuoliin istumaan. Pygmisetä otti sakset kouriinsa, nappasi tukon hiuksia näppiensä väliin ja naps, mielestäni hirmuinen määrä hiuksia irtautui. Olin sanonut, että ei saa kauheasti leikata kun koitan kasvattaa hiuksia, mutta setä vain leikkeli ja leikkeli. Mietin siinä, että leikelköön, kyllähän hiukset kasvaa takaisin. Ja on ennenkin ollut lyhyt malli...

Loputtomalta tuntuneen nipsuttelun jälkeen hiukset kuivattiin. Totesin, että onpas lyhentynyt mutta väri on hyvä. Sitten komennettiin taas pesupaikalle. Mitäh, uudestaanko sama rumba läpi? Kävi ilmi, että pygmi halusi suoristaa hiukset, ja pesun jälkeen alkoikin performanssi nimeltä "suorista afro". Vajaan tunnin jälkeen oli päässä piikkisuora tukka, enkä tunnistanut peilikuvaani enää. Lulu oli sitä mieltä, että malli nuorensi, itselläni taas tuli ihan päinvastainen ajatus mieleen. No joka tapauksessa, kiharaksi se taas vetää kun hiukset vähänkin kastuu. Ja sitähän oli tiedossa, kun tarkoituksena oli painella punttisalille. Lulu jäi vielä käsiteltäväksi. Hänelle laitettiin hiukan kestokiharaa hiuksiin, ja lopputulos on oikein kaunis.

Notkuin toimivan internet-yhteyden ääressä, kunnes kello tuli sen verran että sinne punttikselle pitää mennä nyt tai sitten ei mennä ollenkaan. Kamat kassiin ja menoksi, ja tällä kertaa törmäsin heti pukuhuoneen ovella kaappiin, jossa luki "disinfected slippers". Ahaa, täältä niitä sandaaleita saa. Ainoa huono homma oli se, että kaapissa oli paikallisten siroihin pieniin koipiin tarkoitettuja pikkuruisia vehkeitä, oma räpyläni ei mahdu moisiin mitenkään. Apuun tuli taas siivooja/huoltotäti/mikälie, joka näytti kaapista jättiläisten kokoa olevat sandaalit. Näin se homma etenee...

Itse punttisali oli siisti ja laitteita oli joka lähtöön. Ihan kun kotona siis, ja tein pikaisen treenin. Saavuin paikalle vähän yli yhdeksän, ja kuulemma sulkevat kymmeneltä. Muutama länsimaalainen oli personal trainerin piiskattavana, ja yleisesti ottaen paikassa kuuli paljon englantia. Ei kuitenkaan työntekijöiden toimesta... Paikka oli sen verran siisti ja hieno, että tänne kehtaa ihan oikeasti tulla. Täytyy kotomaassa käydessä koittaa muistaa ottaa ohjelmat mukaan, niin on joku tolkku touhussa sitten. Suihkuosasto vaikutti entistä karummalta kun sitä vertasi siistiin punttisaliosastoon. Tällä kertaa suihkuloosissa oli anniversary hair- ja body cleanereiden lisäksi "hair conditioner", mutta siinä ei ollut anniversary-etuliitettä joten jätin litkun omaan arvoonsa. Kyllä nyt juhlavuoden (mitä tässä juhlitaan?) kunniaksi pitäisi hoitoaineenkin olla anniversary-kamaa.

Ai niin, oikealla kameralla otetut kuvat tuli siirreltyä nettiin