Hotellielamaa on takana parin yon verran, ja ystavallinen siivooja tuo aina uuden "butter biscuit" -keksin vedenkeittimen ja teepussien viereen. Keksi ei todellakaan ole mikaan pahvilta maistuva kevytversio vaan kunnon kamaa, naminami.

Kurssipaikan ja hotellin valilla on (taas) noin tunnin matka tubella, ja talla kertaa joudun viela vaihtamaan tuubilinjaa kesken reissun. Tama aiheutti ainakin eilen hiukan hammastenkiristelya, kun odottelin Bayswaterin asemalle vievaa junaa vaikka kuinka pitkaan. Eilen tuntui muutekin olevan "tubes from hell" -paiva, ihan jokainen juna johon olin menossa joko antoi odottaa itseaan, tai seisoi ikuisuuden asemalla "we have minor delays here" -kuulutusten saattelemana. Unohdin myos sen, etta Marble Archin asemalla on maailman pisimmat liukuportaat, joka on korkeanpaikankammoiselle hirvittava kokemus. Kintut aladobina mennen tullen... Queenswayn asemalla on onneksi pari hissia kuskaamassa ihmisia ylos ja alas. Eiliseen katastrofiin kuului tietysti se, etta illan paatteeksi shoppailusta ryytyneena katselin hisseille jonottavaa ihmismaaraa ja totesin, etta rappusten vieressa oleva "These stairs have 126 steps. Do not use except in emergency" -kyltti ei koske minua.

Kirjoittaminen skandittomalla nappaimistolla aiheuttaa valilla hiukan hupia. Eilen piti harjoitustehtavassa lykata asteriskeja (*) tauluun, ja kohdallani homma seisahtui hetkeksi kyseisen merkin hakuun, se kun sijaitsee ihan eri paikassa kun meikalaisten nappiksessa. Yllattavan nopeasti sormet kuitenkin tottuvat loytamaan merkit ja (ja kirjoittamaan ilman skandeja).

Ilma on perinteisen sateinen - iltapaivalla. Aamulla ja paivalla on auringonpaiste ja kaunis ilma, mutta samantien kun paasemme kurssipaikalta ulos ampaisee jostain muutama pilvi sadekuuroineen. SAP saisi tarjota sateenvarjot...