Olin jo aikaisemmin hoksannut polttareideni ajankohdan pikkuruisen vahingon takia. Viime viikolla oli päivystys, ja duunikaverin jakaessa ruutuaan linjoilla, vilahti siellä sähköposti, ja yhden otsikkona oli "Anni's night duty on 2-3.10.". A-haa, vai semmoisia juonia sitä punotaan!

Lauantaiaamuna tunne siitä, että jotain tapahtuu kohta, vahvistui - mies, joka ei edes lue aamulehteä, haki sen ulkosalta. Ja jätti pravdaa noutaessaan oven auki... Istuskelin rauhassa sitä lehteä lukemassa ja leipä suussa, kun Annika ja Jonna talsivat sisään ja komensivat pakkaamaan. Mukaan piti kuulemma ottaa paistinpannu, tamponi(?!), yönyli-tarvikkeet ja heppakypärä. Hyvä kun aamukahvin sain juoda, kun naista vietiin.

Kokoontuminen oli Katjan luona, ja hämmästyin suuresti, kun kulman takaa loikkasi ensin esiin siskontyttö, ja sen jälkeen myös itse sisko! Meillähän on hiukan merkillinen suku, siskontyttö on itseäni kolme vuotta nuorempi, ja sisko taas parikymmentä vuotta vanhempi. Ja kumpikaan ei asu lähelläkään Turkua. Pääkaupunkiseudultakin olivat kaverit uskaltautuneet Turkuun, ja lopulta ovesta marssi sisään Kotkasta asti paikalle ajennut veljen vaimo Minna. Voi veljet, millä ihmeellä Annika on tällaisen remmin saanut masinoitua liikkeelle? 

Herkkuruokaa oli tehty yllin kyllin, ja päivän teema alkoi pikkuhiljaa valjeta - Intia! Ilmeisesti kaikille on tullut hyvinkin selväksi, että hermot menee töissä inkkareiden päälle tämän tästä, joten sain aloittaa muuntautumisen yrittämällä pukea itseni sariin. Ohjeista huolimatta tämä onnistui joten kuten, ja pääsin Saaran käsittelyyn intialaiseen päähierontaan. Se teki oikeasti hyvää, mutta seuraavaksi oli vuorossa lisää intialaiseksi muuntautumista. Linda suti naamaan intialaisen meikin (tai mielenterveysmeikin, riippuu ihan siitä keneltä kysytään), ja otsa liimailtiin täyteen bindejä. Yleensä naimisissa olevat naiset käyttävät yhtä ainutta bindiä, mutta tyypit halusivat vissiin varmistaa, että ne häät myös vietetään...

Tilataksi kuskasi koko revohkan Laineen tallille, jossa Jonnan hevonen majailee. Aidan vieressä odotteli liinaharjainen suomenheppa, ja sain verestellä heppatyttötaitoja harjaamalla ja kuopsuttamalla kavioita. Vähän oli taidot ruosteessa, ja selkään pompattuani alkoi hiukan jännittää. Jonna oli suunnitellut pienen jumppahetken, ja huomasin hetken päästä istuvani satulassa selkä menosuuntaan päin, mutta sain hetikohta kääntyä ja ratsastella ihan omin päin. Tai melkein, Jonna komensi pujottelemaan keilojen välistä ja tekemään kaikenlaisia kuvioita. Hepalla oli paljon kovemmat menohalut kun minulla, ja hikihän siinä tuli. Olin lopulta niin naatti että luovutin suosiolla. Jälkeenpäin harmitti, oisi vaan pitänyt laukkailla muutama kierros, ja saada suurin höyry pois.

Taksissa silmien eteen heitettiin liina, ja huomasin kohta olevani Aurajoen rannassa kampiförin luona. Riippakivet (kivet, joihin olin raapustellut eksien nimiä) piti nakella jortsuun, ja sain vielä lisäbonuksena kammeta koko porukan förihökötyksellä yli. Onneksi tämän jälkeen sai ruokaa (intialaisessa ravintolassa, kuinkas muuten), ja hetken päästä olimme TuSCAn tallilla. Aiemmin oli Top Gear -tyyppisesti ojennettu tehtäväkuori, jonka nyt sai avata. Kuoressa olevien avainten ja ohjeiden avulla sain ovet auki ilman, että Turvatiimin ukkojen tarvitsee kurvata paikalle humaltuvaa naislaumaa paimentamaan. 

Turku Sports Car Associationin näyttelytilat saivat osan porukasta pyörälle päästään (on meinaan hienot tilat äijillä), ja "ropaamispuolella" odotteli kaksi polkuautoa. Pihassa oli hetken päästä slalom-rata, ja Jussin tuomat kypärät päässä kisattiin "kaikki vastaan morsian" -tyyppisesti vauhkona pitkin pihaa polkien. Riina, joka ei päässyt mukaan, oli lähettänyt pullollisen Sheridan-likööriä, ja sitä juotettiin jokaisen lähdön jälkeen....mutta suoritus ei siitä muuttunut miksikään. Lopulta viereisen mc Horna -prätkäporukan partaisia ukkoja yritettiin myös saada kisaamaan morsiota vastaan, mutta eivät jostain syystä lähteneet. Nössöt... Ajolinjoja oli jos jonkunlaisia, mutta Johannalla taisi olla se eksoottisin versio. Hän hylkäsi oman ratansa, ja siirtyi jahtaamaan morsianta naapuriradalla!

Päivä oli sen verran pulkassa, että taksi kuskasi kohti Paattisia. Jollain ihme kytköksillä oli Paattisten Puhdin kerhomaja saatu käyttöömme, ja tässä vaiheessa jo melko iloisessa kunnossa oleva porukka valloitti paikan. Polttopuita emme saaneet, sillä vaja oli lukossa, mutta sauna onneksi toimi ilman niitäkin. Ilmapatjoja viriteltiin siellä täällä, ja saunomisen, syömisen, juomisen, saunomisen ja juomisen jälkeen pystyssä oleva porukka oli kutistunut noin neljään henkeen. Kömmin höyhensaarille joskus aamuneljän maissa, ja aamu tuli ihan liian aikaisin. Krapula ei vielä tässä vaiheessa ollut kauhea (taisin olla vielä humalassa..), mutta kotiin päästyäni se iski kimppuun kuin tuhat volttia. Nina, Linda ja Minna kävi kahvilla, ja sen jälkeen olikin minulla ohjelmassa ison posliinisen luurin kanssa juttelua. Mikään ei pysynyt sisällä, ja olo oli kertakaikkisen kaamea. Hauskaa oli kuitenkin koko rahan edestä, ja kuvamateriaaliakin löytyy turhan monesta kamerasta. Etenkin aamun pikkutuntien kuvat olisivat saaneet jäädä ottamatta...