Tiistaina tuli suruviesti - Geisha-koira siirtyi täältä ikuisuuteen. Murheellinen olohan siitä tuli, ja hetken aikaa piti keräillä itseään siinä työpöydän äärellä. Kukaan ei nyt ole vaatimassa Leppiksessä rapsutuksia ja kepin heittelyä. Eikä kukaan vahdi laumaa.

Viikko meni turhankin nopeasti, ja lopulta melko flunssaisissa merkeissä. Sain keskiviikkona japanin aivokuumeen viimeisen rokotuksen, ja taustalla muhinut kurkkukipu tulkitsi sen merkiksi kehittyä täysimittaiseksi flunssaksi. Kuume tosin ei nouse, mutta olo on kuin jyrän alle jääneellä. Torstaina oli Espoo-päivä, ja sinittelin siellä kuuman teen voimin. Tilanteeseen sopi se, että ukonilma iski kotiinlähtiessä, ja ryöpsäytti hillittömän raekuuron niskaan. Työkaverin rellun panorama-katto oli kovilla, pauke oli oikeasti melkoinen.

Perjantaina oli aika lähteä Leppäkoskelle, sillä sieltä oli lyhyt matka Porsche Paraden lähtöpaikalle. Lähtö sujui viimevuotista vähemmällä dramatiikalla, mutta tilanne oli silti jotenkin hektinen ja hätäinen. Meiltähän jäi sitten tavaraa kotiin, muun muuassa oma PCF-takkini ja auton keulaan liimattava parade-tarra. Ja bikinit! Leppiksessä tuntui koko ajan kuuluvan Geishan tassujen rapina, ja jotenkin sen läsnäolo oli hirveän vahva, vaikka koko koiraa ei enää ole. Yöuni jäi taas saunomisen ja kaiken oheistoiminnan takia melko vähäiselle, ja flunssamörkö kiipesi lauantaiaamuna possun ratin taakse. Suuntana oli Vehoniemen automuseo, ja aikaa siirtymiseen ei ollut ihan järjettömästi.

Pieni pikataival hitaampia ohitellen ja siltatyömaan liikennevaloja kiroten, ja yht'äkkiä isolle tielle käännyttäessä olikin pikkuinen Porsche-letka juuri tulossa. Porukalla ajeltiin sitten (hitaampia ohitellen) automuseolle, hetken verran parkkeerauksen tuskaa ja sitten tuttuja tervehtimään. Uusia naamoja oli kovastipaljon taas, ja osalla tutuista naamoista oli uusia autoja. Osanottajakunta tuntuu kasvavan vuosi vuodelta, tällä kertaa meitä taisi aamun kokoontumisessa olla kaikki 29 kpl.

Museossa saatiin mahottoman hyvä esittely mieheltä, joka selkeästi tiesi mistä puhuu. Paljon vanhoja hienoja autoja, joilla oli mielenkiintoinen historia. Etenkin väyrys-mersusta väsätty sivuvaunullinen moottoripyörä jäi mieleen. Joillain sitä jaksamista (ja/tai hulluutta) vaan tuntuu riittävän. Yllättäen hökötystä ei ole kai edes yritetty saada rekisteröityä... Täältä ajeltiin välillä hyvinkin venähtäneenä letkana Längelmäen Nesteelle, ja meidän jännitysmomenttiamme lisäsi kesken kaiken syttynyt bensavalo. Ja pintakaasulla ei tosiaan koko aikaa ajeltu... Yksi possu päätti tässä vaiheessa heittää pyyhkeen kehään, ja pari autokuntaa jäi tienposkeen jäänyttä hoivaamaan. Kuuma oli, ja vichyä kului.


Nesteeltä jatkettiin samoja reittejä pitkin kohti Valkeakoskea, välietapppina Rönnvikin viinitila. Tilan pihalla oli reissun ensimmäinen tehtävä, testattiin miten hyvin possukuskit tuntevat autojensa puskureiden paikat. Joillain olisi tullut kurttuja, kun seinän virkaa toimittavaan keppiin tuli osuma... Reissussa oli ilahduttavasti yksi Cayennekin mukana, ja kuski taisi tietää missä puskuri lepää. Cayenne S kuulostaa aivan törkeän hyvältä tyhjäkäynnilläkin, pellin alla kun pauhaa V8.
 

Päiväni murmelina -tunne vain vahvistui, kun ajeltiin taas samoja jalanjälkiä kohti Valkeakosken keskustaa. Siltatyömaan ukoilla oli varmasti ihmeteltävää, koko letka kun ohitti sen jo toisen kerran saman päivän aikana. Tämän lisäksi oli muutama muukin autokunta (meidän lisäksemme) mennyt jo aikaisemmin automuseolle ajaessaan ko. työmaan ohi. Valkeakoskella parkkeerasimme paikallisten riemuksi torille, söimme, ja suuntasimme päivän toista tehtävää kohti. Tehtävä sijaitsi sopivasti hotellin pihassa, joten sitä varten ei tarvinnut sen kummemmin lähteä mihinkään.

Eka parade-päivä meni hiukan huonossa hapessa, johtuen flunssasta ja väsymyksestä. Päivään mahtui silti hienoja pikkuteitä, vauhdikasta ajoa, sadekuuroja, hidastavia siviilejä, yhden autokunnan pahoinvointi ja paljon radioon huutelua. Letka venähti välillä melko pitkäksi, eikä UHF-radioiden kantama tahtonut riittää. Osa "siviileistä" ymmärtää väistyä tien sivuun ja päästää letkan ohi, mutta toisille ei moinen tule mieleenkään. Esimerkiksi yksi bussi jyrrytteli itsepäisen sisukkaasti pitkän aikaa letkaa vetäen...