Hoksasin juuri, että eläintarhan hiljaisin asukki (heti insinöörin jälkeen) on jäänyt ainakin blogissa varsin vähäiselle huomiolle. Vaikka Kärmes onkin viime aikoina kunnostautunut käyttäytymällä varsin epäkohteliaasti ihmisiään kohtaan! 

Kärmes on siis viljakäärme, noin metrin mittainen kuristajaliero. Hän asustelee omassa terraariossaan telkkarin vieressä, ja vahtii sieltä huushollin toimintaa. Välillä Kärmes pääsee dining roomiin (muovilaatikko), johon tarjoilija tuo paistin (hiiren), ja samalla siivooja käy siivoamassa edellisen paistin jäänteet pois. Melko leppoisaa elämää siis, eikä pitäisi olla mitään valittamista!

Nuuh, missä on paisti? 

 

Pari viikkoa sitten olimme siis Tampereella, ja kaveripariskunta oli taas orjuutettu eläintarhaa hoitamaan. Rouva on raskaana, ja Kärmes olikin tästä innostuneena(?) esitellyt parhaat puolensa. Se oli kuulemma "näyttänyt kaikki murhaliikkeet", ensin haukotellut kita apposen avoimena, ja sen jälkeen mennyt S:n muotoiselle mutkalle, ikäänkuin olisi kimppuun käymässä. Kotiutumisen jälkeen pidimme hot pot -illan asiaankuuluvan hälinän kera, ja keittiön seinän takana oleva Kärmes huomasi taas, että kaksi-paistia-yhden-hinnalla -tapaus on taas kylässä. Se katseli nurkan takaa kurkkivaa ihmistä ja esitteli mahansa shakkilauta-kuviota liimaamalla itsensä piikkisuoraksi terraarion lasia vasten. Normaalisti Kärmes ei siis paljon vieraista välitä, ja pötköttää kiepillä joko oksalla tai jemmapaikassaan.

Syöminkien jälkeen (ja hälinän siirryttyä olkkariin) ajattelin ottaa Kärmeksen terraariosta näyttääkseni, miten pitkä se on, mutta tämäpä ei ollutkaan lierolle mieleen. Avasin pömpelin oven, työnsin käden sisään...ja Kärmes päätti protestoida nappaamalla kädestä kiinni! Mokoma kengännauha, ettäs kehtasi!  Kärmeksen ruoka-aika oli kuitenkin jo käsillä, sillä aikaa kun putsailin kättä, sai liero paistin palkkioksi vieraskoreasta käytöksestään. Muutama pieni punainen hampaanjälki kädessä ja hetkellinen käärmeennahkalaukun suunnittelu jäivät muistoksi tästä attentaatista.