Viime viikonloppuna olin touhukkaalla tuulella, ja sainkin aikaiseksi kaikenlaista. Jussin kotiutuessa sunnuntaina oli huusholli miltei siisti, kissat ulkotarhassa, iguaaneista toinen nakertamassa mattoa ja toinen isottelemassa ja kaapissa hajonnut imuri. Naama miehellä venähti siinä vaiheessa kun selvisi, että myös vessanpöntön rengas oli mystisesti hajonnut.

Pölkkäri lopetti yhteistyönsä siinä vaiheessa, kun kiskaisin sen perässäni kylppärin kynnyksen yli. Huomasin jonkun menneen vikaan, kun se kynnyksen yli rymisteltyään alkoi pitää erilaista ääntä. Vehje huusi kyllä kuin rälläkkä, mutta mitään se ei enää imenyt. Edellisen pölkkärin kiukuttelut lopetin parilla kirvespotkulla (se palveli sen jälkeen vielä pitkään, toim. huom.), mutta nykyinen vaikuttaa paljon hennommalta kun se pomminkestävä hirviö. Ei kirves- eikä muitakaan potkuja siis, vaan vehje takaisin kaappiin. Tämän jälkeen hajotin sen pytynrenkaan, enkä sen jälkeen sitten suostunutkaan enää tekemään mitään siivoamistelta vaikuttavaa. Karman laki kuitenkin toimii - veskissä käydessäni taisin saada pölkkärijumalan rangaistuksen. Se haljennut pöntönrengas puraisi nimittäin kivuliaasti kankusta.

Insinööri purki pölkkärin, ja löysi vian. Moottori oli keikahtanut vinoon, ja se oli nopeasti korjattu. Istuskelin sohvalla ja ihmettelin, että mitäs se mies nyt. Jussi kantoi imurin nähtäväkseni, ja sen punaiseen kanteen oli piirretty jotain. Postipaketeista tuttu "särkyvää"-merkkihän se siinä, "että matte muistaa sitten". No selvä, ei riuhtomisia eikä ainakaan niitä kirvespotkuja tälle imurille >:-)

Viikolla reissasin taas pariksi päiväksi pääkaupunkiseudulle, mutta en jaksanut siitä kenellekään ilmoitella. Aikaa tai jaksaa syömässä tai yhdellä (köh) käymiseen ei kuitenkaan olisi ollut. Pieni flunssanpoikanenkin verotti voimia, ja kaiken kukkuraksi työkaveri ilmoitti saaneensa influenssan. Karkotin flunssapöpöä juoksentelemalla Töölönlahtea ympäri ja mussuttamalla sushia. Golf vietti yön parkkihallissa yhdessä hienon Porschen kanssa, ja aamulla selvisin jollain ihmeen konstilla ruuhkassa Karaporttiin ilman harhailua tai yhtäkään ärräpäätä.