Pekingissä etäisyyttä paikkojen välillä on sen verran, että pakostakin joutuu kävelemään. Ellei sitten liiku fillarilla, tai nappaa taksia jokaista vajaan kilsan siirtymistäkin varten. Taksin neuvominen oikeaan paikkaan ja ruuhkassa istuminen rasittaa kuitenkin yleensä hermoa sen verran paljon, että sitä mielummin kävelee. Esimerkiksi Take5-ravintolaan on noin vartin kävelymatka. Jos ripeästi talsii. Jatkuva paikasta toiseen kävely aiheuttikin Jussille toiseen koipeen jonkunlaisen lihaskiukun, ja mies on nyt nilkutellut viikon verran pitkin kaupunkia. Muurireissua harkitaan nyt toisenkin kerran...

Itselläni ei ole ollut lomaa, joten päivällä töissä ollessani on insinööri saanut viilettää omatoimisesti pitkin pitäjää. Kartasta löytyi Electronic City -niminen paikka, jonne taksi kuskaa noin viidelläkympillä. Siellä on myynnissä ihan kaikkea elektroniikkaa maan ja taivaan väliltä, ja ihmettelenkin miten vähäinen saalis sieltä on tarttunut matkaan. Yaxiu on myös tullut tutuksi, kuten myös Blue Zoo ja Pekingin eläintarha. Ja metro, johon Jussi ei suostu enää jalallaan astumaan :-)

Syömäpuoli on hoidettu lähiravintoloissa, ja lähes poikkeuksetta ruoka on ollut oikein hyvää. Yhtenä päivänä menimme Yaxiun lähellä olevaan saksalaistyyppiseen ravintolaan, lähinnä ehkä sen takia että sen ulko-oven vieressä seisoi Monty Pythonin leffan ritaria muistuttava sotisopa. "We are the knights who say NI!"... Paikka oli sisustettu saksalaiseen tyyliin kuparisine oluenpanosammioineen ja putkineen...mutta baaritiskillä oli kuitenkin paikalliseen tapaan pari kultakalaa aivan liian pienessä maljassa. Olut oli hyvää, mutta ruoka ei ollut mistään kotoisin. Henkilökunta oli pukeutunut saksalaisiin asuihin, mutta ei paikka nyt oikein silti vakuuttanut... Oluelle sinne voi mennä, mutta syödä kannattaa jossain muualla.

Eilisilta meni Houhain ja Lotus Lanen baarikatuihin tutustuessa. Houhain baarikatu oli merkillisen tyhjä, ja sisäänheittäjät yrittitvät melkein väkisin kiskoa baariinsa juomaan olutta. Rasittavaa touhua, etenkin kun mikään paikoista ei houkuttanut sen vertaa että sinne olisi halunnut mennä edes yhdelle. Talsimme lopulta takaisin Lotus Lanelle, söimme hyvällä ruokahalulla massut täyteen ja saapastelimme mukavalta näyttävän kuppilan ovesta sisään. Täällä ei ollut sisäänheittäjiä, mutta sen sijaan kaikenlaisten lasersohottimien, krääsän ja kukkien kaupustelijoita sai jatkuvasti olla väistelemässä. Kuppilaan päästyämme taittelimme itsemme mukavaan ikkunakopperoon (koppero oli yhtä suurta sohvaa, keskellä pieni pöytä. Kengistä piti luopua, mikä oli oikeastaan vain mukavaa) ja odottelimme, että sound checkiä tekevä bändi aloittaisi. Baarissa oli nelihenkinen pumppu keikalla, ja mietimme mitä tuleman pitää.

Tilattuamme juomat alkoi keikka parilla Cranberries-bändin coverilla. Oikein hyvän kuuloista, ja onnittelimme itseämme hyvän paikan valinnasta. Hetken päästä kuitenkin loksahti leuka, kun alkutahdit Pink Floydin Another brick in the wall -biisistä kajahtivat. On porukalla pokkaa kyllä, ei kovinkaan moni bändi (naissolisteineen) vetäisi tätä biisiä... Hyvin sekin kuitenkin meni, eikä tämän jälkeen mikään enää yllättänyt. Smooth operator jäi lähinnä mieleen, sekin meni tosi hienosti ja sai melkein kylmät väreet menemään selkää pitkin. Otin kännykällä pari videopätkää, mutta kuvan- ja äänenlaatu ei näissä valitettavasti vastaa ollenkaan sitä mitä se paikan päällä oli.

Avril Lavignea
Pink Floydia

Tänään oli tarkoitus käydä Tian'anmenillä palloilemassa, mutta paikan päällä on ilmeisesti jonkunlainen kirous. Viimeksi sielläpäin käydessäni oli niin hemmetin kuuma ettei siellä voinut olla, olympialaisten aikaan se oli niin ruuhkainen ettei huvittanut mennä, ja sama homma oli paikallisten lomaviikolla. Tänään koko aukio oli laitettu säppiin ASEM7:n takia, joten paikalliset tungeksivat Kiellettyyn kaupunkiin. Huvittiko änkeä pygmien matkassa keisarien muinaisia asuintiloja katsomaan? No ei. Kaupustelijoita oli riesaksi asti, ja pysähtyessäni kuvaamaan tangossa liehunutta kotimaan lippua, oli paikallinen apina heti tekemässä samaa. Hiukan oli taas mitta täynnä paikallisväestöä...

Nyt olemme kotona elpymässä, ja kohta pitäisi lähteä biljardinpeluuseen ja Hot Pot -ravintolaan lomalta palanneiden Lulun ja Niklasen kanssa. Keli on ollut muutaman päivän ajan hillittömän tuulinen mutta aurinkoinen, joten tuulensuojassa on tosi lämmin mutta muuten lähtee tukka päästä. Enää ei ole lämmin, vaan ulos saa (etenkin iltaisin) varustautua pitkähihaisella ja takilla. Talvi tekee tuloaan, kohta on täälläkin pakkasta ja vilu.