Mieli on muutenkin hiukan apea flunssasta ja koti-ikävästä johtuen, ja sitten vielä kotimaassa vinksahtanut nuorimies päättää leikkiä kovaa jätkää ammuskellen aseettomia opiskelijoita, tappaen raukkamaisesti lopulta itsensä. Mikä ihme tähän maailmaan on mennyt?

Katselin BBC:n uutisointia (kuunnellen mielenkiintoisia versioita Kauhajoki-sanasta) ja seurailin iltapäivälehtien kirjoittelua asiasta. Ensimmäiset ajatukset nettisensuurista ja aselakien tiukentamisesta heiteltiin ilmoille, mutta mielenterveyteen ohjattavien määrärahojen nostamisesta ei tainnut kukaan sanoa mitään. Saa nähdä mikä porukka saa näin kunnallisvaalien alla revittyä tästäkin tapauksesta mahdollisimman suuret otsikot maalailemalla uhkakuvia, jotka vain heidän valtaannousunsa voi estää. Tolkun häivääkään tuskin asian riepottelussa on, ja syyttävällä sormella sohitaan joka suuntaan. Youtube ja irc-galleria joutuvat ainakin tulilinjalle.

En voi ymmärtää mitä tällaisen surullisen ressukan mielessä liikkuu siinä vaiheessa, kun otetaan oikeus omiin kätösiin ja päästetään sivullisia päiviltä. Etenkin kun uhreille ei anneta minkäänlaista mahdollisuutta puolustautumiseen. Pistää vihaksi, ei kenelläkään ole oikeutta päättää toisen elämästä. Itse pidän omastani, enkä halua että se loppuu kesken. Eivätkä varmasti halunneet myöskään ne kymmenen, jotka tämä surkimus vei mukanaan. Ehkä tämänkin estämiseksi olisi riittänyt vain pieni ystävällinen sana, halaus tai kannustava puristus käsivarresta. Mene ja tiedä. Mieleen tuli elävästi yläasteen ja lukion aikainen huikean hauska riikinruotsia puhuva opettaja, jonka lempifraasi oli "frid och godhet". Kumpaakaan ei tänäpäivänä tunnu maailmasta löytyvän.

Päivän ensimmäinen engrish-löytö pistää sentään hiukan hymyilyttämään. Ruokalistan mukaan meille tarjoillaan tänään "Fired beef".