Viikon aikana on hermoiltu syömisen, nukkumisen ja taas syömisen kanssa. Tilanne on johtanut siihen, että maito tarjoillaan tuttipullosta, ja olo on kuin lehmällä. Alussa tuntui, että sitä maitoa tulee ovista ja ikkunoista, mutta ilmeisesti sitä nyt ei sitten irtoakaan riittävästi. Joulun mahakriisistä pelästyneenä olen tarjoillut noin 80 ml:n annoksia, ja tuloksena on ollut yleensä kitisevä lapsi. Eilisiltana Jussi päästi minut nukkumaan ja tuuttasi salaa 140 ml evästä tuulensuojaan, ja tästä seurasi hiljaisuus ja usean tunnin uni. Neuvolasta saatu opaskirjanen kyllä sanoi, että tämän ikäiset syövät 500-800 ml päivässä, ja olin yön pimeinä tunteina hiukan koittanut laskeskella tuleeko se määrä näillä syöttökerroilla täyteen... mutta aivotoiminta tuntuu olevan kuin hidastetusta mykkäelokuvasta. "Onneksi on isi" totesi Jussi aamulla, ja nyt lapsukainen saa hiukan suurempia ruoka-annoksia. Äidinmaito-korvike -suhde on noin 50/50, katsotaan mihin tilanne tästä kehittyy.

Ensimmäinen neuvolakäyntikin oli, ja tyllerö oli saavuttanut syntymäpainonsa. Kymmenen grammaa kyllä oli puuttuvinaan, mutta pannaan se eri vaa'an ja sen päällä makaavan kiukkupussin huitelun piikkiin. Neuvolakortti, pinkka paperia ja D-vitamiinia kourassa lähdimme apteekin kautta kotiin. Se neuvolasta annettu D-vitsku on öljypohjaista, ja kummipojan kanssa sen antamisesta seurasi kahdeksan tuntia suoraa huutoa. Kummipojan äiti manasi neuvolan vitskun olevan "saatanasta" ja "yksi perkele", joten ihan suosiolla Jekovitia (sama kama vesipohjaisena) apteekista ja sitä nassuun.

Joulun jälkeen tuntuu ilmojen haltijalla olevan ylimääräistä energiaa, ja keli on mennyt myrskystä myrskyyn. Tapaninpäivän myrskyn sähkökatastrofeja ei olla vielä ehditty korjata, kun uusi puhuri jo puhaltaa niskaan. Jussi on taas suorittanut iltaisin lapsikaappauksen, ja olen paennut neljän seinän sisältä hiukan ulkoilemaan. Lenkit ovat olleet hiukan lyhyenpuoleisia, mutta toissapäiväisen tunnin sauvakävelylenkin jälkeen olin kuin uudestisyntynyt. Ja huomasin, että pururadan vierustalla on myrsky tehnyt tuhojaan. Aiemmin olin tallustellut pienen matkaa pururataa pitkin ja manannut, kun sieltä on valaistus pois päältä. No syykin selvisi, johtoja roikkuu maassa ja tolpat sojottelee sinne tänne. Nyt valot oli saatu toimimaan ja dementiahiihtelin tyytyväisenä, välillä liukkauden aikaansaamia kevätjuhlaliikkeitä tehden.

Kyllä isi osaa

 

Vieraita on käynyt sen verran, että herkkuja on saanut syödä ihan urakaksi asti. Nyt kun ruoka-asiat on jotenkin hanskassa ja vauva nukkuu useamman tunnin putkeen, alkaa olla aika ottaa seuraava askel: vauva föliin ja johonkin kauemmas vierailulle! Tähän mennessä ollaan oltu vain kummien luona muutaman tunnin, mutta seuraavaksi on lähdettävä kohti suurta tuntematonta. "To go where no baby has gone before"...eli vaikkapa Kirkkonummelle mummin luo :-) Tänään otettiin jo yksi pieni askel - ilma oli aurinkoinen ja tuuleton, joten pakkasin vauvan ekaa kertaa vaunuihin ja tein pienen kävelylenkin. Kaikesta sitä ihminen ilonsa saakin - riemuitsin vaunuilun jälkeen siitä, että voin kohta käydä itse keskellä päivää ihan lähikaupassa! Ei tartte odotella, että huushollin toinen huoltaja saapuu kotiin.

Jesse-serkun sylissä, vieressä pikkuveli Juuso

 

Joona-serkku ihmettelee vauvaa, jonka mummi yrittää kaapata Kirsin sylistä?

 

Isi hoivaa mummin läppäriä, mummi puolestaan vauvaa

 

Vauva pääsi papankin syliin