Viime viikonloppuna oli Porsche-klubin pikkujoulut Helsingissä. Tarkoituksena oli alunperin olla Klaus K:ssa yötä, mutta suunnitelmat muuttuivat ja yöpaikaksi vaihtui casa de Tornivaara Tuusulassa. Ladyjen oma kokoontumisajo oli hotellilla ennen possu-ukkojen syyskokousta ja pikkujouluja, joten käsissä oli pienoinen logistinen ongelma. Ratkaisuna Jussi heitti Turussa pikkujouluvaatteet ylleen kiskoneen olevan siippansa hotellin aulaan, ajoi Tuusulaan hakemaan Sannan (ja jätti yönylikassin sinne), ja ajoi Oulunkylään Sarapaltioille etkoilemaan. Itse etkoilin tehokkaasti ladyjen kanssa, ja itse pikkujoulupaikassa homma lipesikin sitten ihan vallan käsistä. Humala tuli yllättäen ja pyytämättä, ja jatkojen jatkoille piti päästä sinne Oulunkylään. Tässä vaiheessa kello oli siis jo vaikka mitä, meidät oli siivottu ulos yökerhosta ja kuskilla oli pikkuauto jolla piti siirtää seitsemän ihmistä (+ hänet itsensä).

Kärsivä kuskiparka koitti protestoida, mutta me kaikki ahtauduimme humalaisen määrätietoisesti pikkuiseen pösöön. Etupenkille kuskin viereen kaksi suurinta ukkoa, takapenkille loput viisi. Hyvin mahtuu! Pikkukatuja kuraläpät maata raahaten ajaessaan kuski taisi miettiä, että oli kyllä viimeinen kerta kun näitä tyyppejä kyytiini otan...  Perillä majoituimme kolmen Porschen talliin juomaan lisää (olipas fiksua!), ja saamaan lisää hyviä ideoita. Saunaan! Ja uimaan kans! Tässä vaiheessa kahdessa kolmesta autosta oli sammahtanut ukko, ja yksi uuvahti allashuoneen lattialle. Jossain vaiheessa oli aika armahtaa kuskia, ja hätistää Tuusulaan matkalla ollut porukka autoon. Kello taisi olla noin kahdeksan aamulla kun painoin pääni tyynyyn, eikä tässä vaiheessa vielä ollut huolta huomisesta.

Iltapäivällä heräsin kaameaan päänsärkyyn ja huteraan oloon, ja kömmin yläkertaan. Pöydän ääressä istuvat (sivumennen sanoen ihan yhtä ränsistyneen näköiset) kanssajuhlijat totesivat ulkonäössä olevan jotain mörkömäistä, ja istuimme jonkun aikaa parantamassa maailmaa. Jussikin kömpi jossain vaiheessa ihmisten ilmoille, ja hetken aikaa oli taas logistisia ongelmia. Golf oli nimittäin siellä Oulunkylässä, eikä huushollista tainnut löytyä muita ajokuntoisia kun Jussi. Onneksi possuporukka on harvinaisen solidaarista, ja kuski loli puhelinsoiton päässä. Kotiin päästyämme meni ilta harvinaisen väsyneissä tunnelmissa, eikä maanantaiaamun Espooseen ajelu houkutellut pätkääkään. Ja kuinka ollakaan - sängyllä olevat verkkarit olivat saaneet maistaa kotiinjääneiden protestia. Pissattu oli, ja se oli imeytynyt vaatteiden lisäksi päiväpeittoon ja peittoon. Perkele.

Maanantaiaamu valkeni, ja jääkaapin avattuani ihmettelin kovasti sen lämpötilaa. Nimestään huolimatta se ei ollut tippaakaan jäinen, eikä edes viileä, ja sieltä leijuva haju oli lievästi sanottuna karsea. Mokoma rakkine oli viikonlopun aikana omia aikojaan hajonnut, ja kaikki sielläoleva ruoka oli tietysti pilalla. Jussi-parka jäi kotiin riesanaan melkoinen hajupommi, ja itse huristelin työpäivän jälkeen ensin Helsingin keskustaan ja sieltä navigaattorin ohjailemana Lindan luo. Jussi oli käynyt ostamassa hengityssuojaimen ja kaikenlaisia puhdistusaineita, ja sillä aikaa kun söin Lindan luona itseni tainnoksiin, oli taistellut jääkaapin hajuttomaksi. Tiistaina olikin hyvä kotiutua illalla siistiin kämppään, jossa ruokia ei tarvitse entisaikojen malliin säilöä suolaan, kuivata tai savustaa.