Maanantaina oli ohjelmassa ortopedin määräämän rustolääkkeen haku apteekista. Ovela suunnitelma bonuksen saamisesta marketin kupeessa olevasta putiikista meni kuitenkin kiville - tuo rohto on ilmeisesti sen verran harvinaista ja minulle määrätty satsi niin suuri, että sitä ei löytynyt kun 1/6 vaaditusta määrästä. Onpas lupaavaa... Keskustan apteekista varattiin sitten tarpeellinen määrä tavaraa, ja kassalla nielaisin pari kertaa. 197 euroa! Ja mikä parasta, sitä sairaskuluvakuutusta kun ei tullut otettua, menee tuo kaikki omasta pussista.

Eilen hermoilin aamupäivän, ja yhdeltä oli treffit piikittävän tohtorin kanssa. Molemmat polvet hoidettiin yhtä aikaa, joten mukana oli tarpeellinen määrä sikahintaista lääkettä. Tuo Artzal on pakattu annosruiskuihin, jotka ovat näppärästi läpinäkyviä. Itse lääke on viskositeetiltaan jotain kiisselin ja ektoplasman väliltä, ja neuloja sietämättömän paljon inhoava voikin miettiä millaisen norsupiikin läpi se litku tungetaan. Se siis ruiskutetaan polven sisään, polvilumpion alle.

Tohtori komensi makuulleen, tuhri polvet betadinella ja otti (omasta mielestäni) järkyttävän paksun neulan esiin. Itse pistäminen ei tuntunut juuri miltään, mutta oikea polvi ei vissiin tykännyt toimenpiteestä. Jalan saaminen suoraksi sattui turkasesti, ja särky tuntui melkein varpaissa asti. Tätä samaista lääkettä on muuten kuulemma määrätty kovasti vanhuksille... Loppupäivä meni Anni viisvee -moodissa laastaroiduin polvin, ja iltapäivän kahvitunti laajeni pihamaalla istuskeluksi. Huomasin, että duunipaikan pihassa kasvaa tutunnäköistä kasvia, ja poimin kissoille pienet mintut kotiinviemiseksi.

Kotiin tultuani jaoin kissoille pienen huumeannoksen, ja istuskelin hetken samasta polvivaivasta kärsivän naapurintädin kanssa heidän takapihallaan. Illalla mietin itsekseni, että mitähän tässä näiden koipien kanssa oikein tuleman pitää. Ja onko ne nyt muka jo niin kipeät, että pitää lääkärissä ravata, vai olenko vaan jotenkin ylihysteerinen? Naapurit ihmettelivät, että kyykkyyn kuitenkin pääsen helposti (no, rutina on melkoinen) ja siitä ylöskin (taas rutisee), eikä leposärkyä ole lenkkeilyn lopettamisen jälkeen ollut. Magneettikuvissa kuitenkin näkyi kaikenlaista epäkivaa, niinkun esimerkiksi alkava nivelrikko.