Tulin tänään kaupungilta kotiin hikisenä, väsyneenä ja olin kolhinut sääreni johonkin asfaltista sojottavaan polvenkorkuiseen pylvääseen (s#"#¤naako semmosiakin pitää ihmisten tielle kylvää). Olin tempaissut shortsit jalasta ja hiipparoin alusvaatteisillani ilmastoinnista nauttien, kun ovipuhelinhärveli rämähti yht'äkkiä soimaan. Oven takana oli poliisitäti Central Parkin respatädin kanssa. Passia haluttiin syynätä, ja poliisilla oli joku lista matkassaan, johon hän kirjoitteli passistani numeroita ja viisumin tietoja. Isoveli valvoo... Kylmä hiki kihosi kieltämättä pintaan, kun siinä puolipukeisena (paita onneksi oli yllä) katselin, miten passia plärätään pitkän aikaa samalla kiivaasti (kiinaksi) keskustellen. Hämmentävää, että melko pian kotiintulon jälkeen on poliisit ovella...

Perjantaina iltapäivällä oli päänsärky ja huono olo, ja syömään lähtemisestä ei tullut mitään. Otin torkut, kävin tuhlailemassa kasan yuaneita kirjakaupassa ja mietin uuden paistinpannun ostamista. Tänne tullessa ostin Wal-martista jonkun elämääkin halvemman pannusatsin, ja sen kyllä huomaa. Wokkipannusta on pinta mennyt jo, ja koko roska on ruosteessa. Kannattipa säästää väärässä kohdassa, prkl. Ulkona oli niin kuuma, että siellä ei viihtynyt yhtään pitempään kun mitä on pakko, joten vietin illan sisätiloissa Steve Irwinin opusta lueskellen.

Lauantaina lähdimme pankissakäynnin (kyllä, ovat auki la-su) jälkeen toiseen silk marketiin, ja edellisenä päivänä kylään kutsumatta tullut päänsärky toi kaverinsa kans. Päätä jomotti hullun lailla, johtuen varmaan nestehukasta ja kuumuudesta ja siitä huudosta ja melskeestä mikä siellä oli. Sain kuitenkin ostettua itselleni super-hienon aamutakin hyvään hintaan (pari muuta diiliä menikin hiukan huonommin...) ja totesin itsekseni, että näitä pitää käydä hakemassa perheen naisväelle tuliaisiksi. Tässä marketissa oli vähän enemmän tilaa käytävillä sentään, eivätkä ihan kaikki myyjät olleet jatkuvasti hihassa roikkumassa. Rasittavan kovia ne silti olivat huutelemaan. Yksikin myyjä huuteli "lady, do you want some handbag", Lulu kuuli "lady, do you want something bad?" ja ihmetteli minulle "WHAT did she ask you?!" Söimme pienet hot potit, mutta päänsärky vain jatkui. Bu hao.

Tunnin torkkujen, parin särkylääkeannoksen ja runsaan vedenjuonnin jälkeen oli aivo vieläkin hiukan jomottavainen, mutta lähdimme silti pelaamaan biljardia. Paikka oli käytännössä suuri halli, jonka katosta roikkui joulukoristeita ja joka oli tupattu täyteen biljardi- ja snooker-pöytiä. Istuimme (oluiden kera) odottelemaan vapautuvaa pöytää, ja hetken kuluttua pääsimmekin vuorostamme sohimaan kepeillä palloja. Oma pelaamiseni on lievästi sanottuna luokatonta, mutta onneksi Lulu ja Nikke olivat miltei samalla viivalla taitojen suhteen. Bing pijiu (kylmä olut) maistui, ja jopa kahden (èr) oluen tilaaminen kerralla onnistui. Biljardin ja syömisen jälkeen painelimme Lulun ja Nikken luo katsomaan leffaa, josta jälkimmäinen näki ehkä ensimmäiset 10 min.

Taktikointia
pool1.jpg

       Ilma oli niin sakea tupakansavusta, että kuvaaja ei enää pysynyt suorassa?
pool2.jpg

Tänään kävimme tutustumassa Blue Zoo -nimiseen akvaariopaikkaan. Siellä oli yllättävän hienosti laitettu altaita ja infotauluja merenelävistä esille, ja palloilin siellä nauttien näkemästäni. Varsinkin pienten haikalojen allas oli (pienuudestaan huolimatta) mukava. Hait olivat niin lähellä, että tuntui että ne uivat lasin läpi syliin. Upeita otuksia. Parasta paikassa oli kuitenkin 120 metriä pitkä tunneli, joka kulki suurten altaiden alla ja josta näki mahtavalla tavalla paljon erilaisia kaloja. Rauskuja, mureenoita, haita, herraties mitä... Seassa oli myös pari sukeltajaa ja pari merenneitoa! Eikä siellä tarvinnut edes kävellä, riitti kun seisoi lattiassa kulkevan liukuhihnan päällä ja huristeli muun joukon tahdissa. Välillä oli tosin pakko astua hihnalta pois ja ihailla suu auki putken yläpuolella liiteleviä rauskuja. Hieno paikka, tänne pitää tulla uudestaan.

Kodin lähistöllä on computer market (tai jotain) -niminen paikka, jossa kävimme vielä pyörähtämässä. Sama huutelu- ja tinkimismeininki on täälläkin valloillaan, ja tuskin olimme päässeet ovesta sisään kun ensimmäiset atk-kauppiaat olivat kimpussa. Marssimme kuitenkin määrätietoisesti yläkertaan, ja itse ostin pikkuruisen web-kameran skypeä silmälläpitäen. Paikka oli täynnä bittiä, kameroita ja sälää, ja täytyy koittaa muistaa koittaa pitää Jussi kurissa kun Pekingiin tulee käymään. Insinööri haluaa aivan varmasti computer marketiin, eikä häntä saa sieltä ulos ilman kiristys/lahjonta/uhkailu -osaston toimenpiteitä. Toimiikohan oluella houkuttelu tässä tapauksessa...

Edit: Blue zoo -kuvia