Bloginpäivitys on näköjään tyssännyt keväällä niihin aikoihin, kun huushollin uusinta tulokasta puuhattiin maailmaan. Noin vuoden hedelmöityshoidoissa juoksentelun jälkeen oli pakko turvautua raskaaseen aseistukseen - koeputki tykötarpeineen! Loppu hyvin kaikki hyvin, ainakin toivottavasti. Henkisesti ja fyysisesti (ja taloudellisesti!) raskaan myllyn jälkeen on Cissen harmiksi emoaluksen mahan kohdalla rantapallo, joka vieläpä kehtaa potkiskella sylissä lojuvaa savannin kunkkua.

Alkuraskaudessa riesana oli murhaava väsymys ja karmeat päänsäryt, nyt loppumetreillä on enää väsymys. Ja ilmalaiva-olo, vaikka painoa ei olekaan mahdottomasti tullut lisää. Jännityksellä odotamme mimmoinen kaveri joulukuussa meille muuttaa asumaan, ja etenkin miten Cisse suhtautuu uuteen tulokkaaseen.

 

"Jaha, vai tämmöinen maha-apina..." 

 

Vauvasta riemuitsemista himmensi hiukan elokuun viimeisen päivän tapahtumat. Olin huomannut Nemolla pienen kasvaimen ikenessä, ja kun muutenkin piti hampaita vähän tarkastella, varasin eläinlääkäriajan. Ilmeisesti joku tiesi enemmän kuin minä, koska huushollissa tuntui kummittelevan. Silmänurkasta näin aina välillä mustan kissahahmon luikahtavan esimerkiksi makkarista ulos, eikä se taatusti ollut yksikään elävistä elukoista. Pahanlaatuinenhan se kasvain oli, eikä ell antanut kovinkaan rohkaisevaa ennustetta. Nemo oli elänyt kolmetoista suhteellisen tervettä vuotta, ja viimeiset puoli vuotta olisi pitänyt kärvistellä kipeän suuvärkin kanssa? Päätös oli loppujen lopuksi ainoa järkevä - jo valmiiksi nukutetun Nemon kanyyliin laitettiin yliannostus unilääkettä ja perään lopetuslääke. Sitkeä sissi vaati kaikkien yliannostusten äidin unilääkettä, mutta lopulta hengitys ja sydän pysähtyivät. Yksi oli joukosta poissa.

 

Leppoisaa löhöilyä koko porukan voimin

 

Nemo "auttaa" raksan sähköpiirustusten tekemisessä

 

Sekä Cisse että Remu kaipaavat kaatunutta kaveriaan, mutta uuden kissan hankinta vauvan syntyessä näillä näppylöillä ei ehkä ole kauhean järkevää. Cisse kaipaa paini- ja Remu homostelukaveria, mutta äitiyslomalla kotona viihtyvä matte kompensoi toivottavasti hiukan. Katsotaan sitten, kun vauva-arki on asettunut uomiinsa.

Talonrakennuksessakin tuli pientä takapakkia. Appiukko meni tipahtamaan suht korkealta, ja on nyt lantiomurtumineen petipotilaana jonkun viikon. Onni onnettomuudessa oli se, että kivikon sijasta laskeutumisalustana toimi autotallin lattian eristeet. Huonomminkin olisi voinut käydä. Ikuisuusprojektia riivannut paha karma ei siis ota loppuakseen, ja välillä meinaa usko loppua koko touhuun. Lopussa kiitos kuitenkin toivottavasti seisoo.

 

Hillitön rekka toimitti eristeitä, jotka toimivat näköjään myös rakentajien laskeutumisalustana

 

Kesä kului helteitä toimistolle paeten, Porsche-clubin 40-vuotista taivalta juhlien ja Ahveniston ratapäivillä ajellen. Lisäksi käväistiin kummipojan kanssa Korkeasaaressa, ja tällä reissulla poju pääsi myös uimaan Suureen Nallemereen! Pesänrakennusvietti aiheutti myös huusholliin kaikenlaisia muutoksia - esimerkiksi hillitön kasa kavereilta saatuja vauvanvaatteita vaati uuden lipaston. 

 

Valtteri ja Suuri Nallemeri
 

Syksy on kulunut kesä- ja sairaslomaillessa. Päivää ennen Kreikan lomaa alkanut yskä riivasi sen verran, että työterveyslääkäri kirjoitti pari viikkoa sairaslomaa. Ja lykkäsi kouraan astmalääkereseptin! Sama tauti tarttui tietysti korkojen kera Jussiin, ja insinööri sairastaa vuorostaan nyt pitkän kaavan mukaan.

 

Oman bungalowin takapihalla kelpasi köllötellä
 

Tänään on tasan kuukausi laskettuun aikaan, ja äitiyslomalla oleminen on melkein kun lintsaisi töistä. Suuren pallomahan kanssa ei kauhean ripeästi liikahdella, mutta muuten ei ole mitään suurempia vaivoja (sitä väsymystä ja päänsärkyä lukuunottamatta) ollut. Eikä tuo mahakaan niin valtaisa ole, ainakaan muiden mielestä.