Aiemmin olin hoksannut, että Tarot on perjantaina keikalla Klubilla. Jussi huomasi samalla, että myös D-A-D on samassa paikassa päivää aikaisemmin, joten eikun lippuja hakemaan. Kahlasin torstaisessa loskassa levykauppa Äxään ja kirosin, kun en kiskonut gore-texiä jalkaan. Räpylä kastui!

D-A-D on bändi, jota sekä Jussi että minä kuuntelimme tahoillamme jo silloin, kun se oli nimeltään Disneyland After Dark. Disney-yhtiö hermostui kuitenkin, ja pakotti vaihtamaan nimeä, joten siitä lähtien bändi on ollut "isukki". Ekan kerran näin bändin livenä Ruisrockissa vuosituhannen alussa, kun Jussin kanssa vasta pyörittiin samoissa porukoissa ja hiukan silmäiltiin toisiamme. Huomasimme pitävämme samanlaisesta musiikista, ja siitähän se ajatus sitten lähti. Noista hetkistä lähtien on sekä bändi että mies ollut hyvin vahvasti mukana kuvioissa...

Bändi on livenä aivan huikea, ja toimii mielestäni pienessä klubissa paremmin kun festareiden aakeella laakeella lavalla. Vanhoja hittejä kuultiin kovasti, mutta moni hyvä biisi jäi pois. Kuten esimerkiksi puolentoista hymykuopan omistavalle istuva Laugh and a half. Jussi kuskasi urheasti tiskiltä siideriä nokan eteen, ja kuuntelimme biisejä halien kuin kyyhkyläiset. Kaikenlaista on nähty ja koettu sen ensimmäisen Ruisrockin keikan jälkeen, ja kovasti pisteitä insinöörille siitä, että on jaksanut katsella (ja kuunnella) äksyä suomenruotsalaista :-)

We grow a little every day
And now I'm grown and I look like you
Like a voice that fills out the room
How do you know when you've grown up?

Seuraavana päivänä oli vuorossa Tarot, ja vanhat sedät näyttivät taas nuoremmilleen mistä närhi pissii. Yleisön keski-ikä oli suhteellisen alhainen, ehkä johtuen Marcon Nightwish-kytköksestä. En oikein osaa kuvitella, että hädintuskin täysi-ikäiset fanittaisivat Tarotia. Etenkään kun kukaan bändistä ei ole varsinaisesti mikään teini-idoli, vaan karvainen pitkätukkamörkö.

Klubin keikka oli bändin 11. ja samalla rundin viimeinen, ja hauskaa oli. Sekä lavalla että yleisön joukossa, mitä nyt joku neandertal hermostui puolta pienemmilleen juuri ennenkun keikka alkoi. Meillä oli hyvät paikat, ja Jussi piti taas nestetasapainosta huolta. Hyssälälle kiitos siitä, että tiskiltä ei saa enää ostettua kahta tuoppia ellei toinen juojista ole näköpiirissä, joten kahden tiskin taktiikalla piti tänäänkin edetä. Kuka hemmetti tuonkin tuulitunnelin on eduskuntaan äänestänyt, vai onko naiskiintiöllä osuutta asiaan?

Rumpali muistutti Lars Ulrichia naamanliikkeineen, ja paukutti huikean soolon. Hengähdystauon aikana Marco yllytti yleisöä näyttämään takapuoltaan, koska "Tampereellakin yks teki niin". No Turusta löytyi kolme-neljä yllytyshullua... Ja tiesittekös, että MENSAn vastakohta on MANSE :-) Harmitti että kamera jäi kotiin, koska kuvia olisi saanut ottaa melkein ilman, että siinä on mörkö heilumassa linssin edessä. Ukoilla oli lavalla melkeinpä rikollisen hauskaa, ja hyväntahtoinen herjanheitto höystettynä loistavalla soitannalla oli mannaa korville. Bändi kumarsi lopulta komeasti, ja oli aika poistua kiristyvään pakkasyöhön. Hesen kautta tietysti, ja oli kiire syödä hamppari ennenkun se jäätyi näppeihin.

Kamerakännykän laadukas kuva Tarotin ukoista