Cissestä ja Remusta on näköjään tullut kaverit. Nemo on edelleen hiukan siipi maassa mahapöpönsä (tai flunssansa) kanssa, eikä oikein tahdo innostua painimisesta. Remu sensijaan kurmoottaa aivan mielissään Cisseä, johtuen ehkä siitä että suunnattoman massaylivoiman turvin ei ainakaan tarvitse pelätä häviötä. Yleensä homma alkaa siitä, että jompikumpi innostuu pesemään toista. Sekunnin kuluttua ollaankin toisen kurkussa/tassussa/hännässä kiinni, ja siitä toinen sekunti niin juostaan peräkanaa kämppää ympäri. Remu suhisee, niinkun hyvän häviäjän kuuluu, jos Cisse saa liian helposti kiinni tai on muuten vaan niskan päällä.

Toivottavasti Nemo ei nyt jättäydy ihan kaiken ulkopuolelle. Viime viikon pakkosyötön ja -juoton jäljiltä on ilmeisesti edelleen möksötystä varastossa, ja tyyppi lähtee matalakisuna karkuun kun koitan silittää. Eikä tule kirveelläkään syliin. Taidan olla huonossa huudossa vielä pitkän aikaa...

Keli ei ole lainkaan talvinen, ja lieneekö auringonvalon puute mikä ryydyttää. Töissä joka toinen näyttää harvinaisen väsyneeltä, ja oma olo on myös melko vaisu. Nilkkoja myöten loskassa kahlaaminen ei ainakaan paranna asiaa. Tulisi nyt kunnon talvi edes hetkeksi! Lunta, viisi astetta pakkasta ja auringonpaiste. Tack.

Eilen kotiin tullessa odotti sohvalla outo näky - Nemo pötkötteli Remun vieressä ilman möksöttelyn häivääkään. Tilanne muuttui äkisti kun Cisse venyi kylppäristä sohvalle, ja Nemo lähti häntä pystyssä sohvalta.

Pojkarna på soffan, konsultit sopuisasti vierekkäin
05022008050.jpg

Paini ja möksötys alkoi
05022008053.jpg