Ajelin eilen töihin Saloon, koska kyynärpään lääkäriaika oli varattu työterveyshuollosta sieltä. "Lateraalinen epikondyliitti" oli tuomio, ja kouraan lykättiin tukiside, särkylääkeresepti ja komento fysioterapiaan. Joudun nyt käyttämään tuollaista merkillistä käsivarren ympärille kiristettävää remeliä, jotta tulehdus lakkaa olemasta tulehtunut. Niin, ja suomeksi tuo latinankielinen kauhistus on nimeltään tenniskyynärpää.

Kotiin palatessani oli vastassa nälkäinen lauma, mutta ruoki siinä nyt sitten kun Cisselle ei vieläkään saanut antaa evästä. Koitin olla puhelinpalaverissa nälkäisen ja hellyydenkipeän kissan möykätessä taustalla. Kukaan ei kommentoinut mekastusta, tai ehkä se ei vaan kuulunut linjojen päähän. Hain ulkovarastosta kantokopan, joka sai konsultit liukenemaan näkyvistä. Cisse ei vielä yhdistä koppaa pöllöihin juttuihin, ja oli aivan mielissään tunkemassa sisään ennenkun sain edes kunnon pehmusteen paikalleen...

Autossa alkoi närkästynyt huuto, joka loppui kuin seinään kun marssittiin sisään eläinlääkäriin. Hoitaja ihmettelikin, että onpas hiljainen kaveri itämaiseksi... Piikki peppuun ja kaveri häkkiin, ja hetken päästä uni voittikin. "Mami älä jätä" -katseiden saattamana lähdin hakemaan kotoa sinne unohtuneen rekisterikirjan ja mietin, että olenpa julma kun jätän pienen sintin aivan yksin sinne. Jos olotila on tällainen kissaa eläinlääkärin (todistetusti hyvään) hoitoon jättäessä, en varmaan kykene viemään omia lapsia edes rokotettavaksi!

Kolme varttia myöhemmin sain fleece-huopaan käärityn otuksen kantokopassa kouraani, ja toisen käteen laskun. Cisse oli jo piristymään päin, ja kurkki huovan alta hämmentyneenä ympärilleen. Autossa oli taas pienen äänenavauksen paikka, ja kotona sännättiin kopasta ulos melkein ennenkun sain ovenkaan auki. Pieni sintti oli nukutuksen jäljiltä vielä hiukan kylmänkankean oloinen, joten koitin peitellä sitä fleecevilttiin ja houkutella kainaloon nukkumaan. Eihän siitä mitään tullut, sintti pyöri ympyrää ja ainakin kerran vilkaisi peräpäätään ja nosti sen jälkeen päänsä ihmeissään. Jotain on tapahtunut "down there", mutta mitä...

Ruoka maistui, ja konsulttien kimpuun oli kova kiire, joten ilmeisesti kaikki meni hyvin. Tänäaamuna oli keittiössä vastassa silputtu vessapaperirulla, joten elämä palautui entisiin uomiinsa hyvinkin nopeasti. Jussi ja Abe ovat enää todistetusti miehiä huushollissa, Kärmeksen sukupuolesta kun ei ole selvyyttä. Pitäköön lippua korkealla :-)

Hetken paikallaan oleva potilas