Torstaiaamuna heräsin kurkku hiukan kipeänä, ja olo ei päivän mittaan parantunut juuri ollenkaan. Flunssaa pukkasi, ja kävin kiltisti työterveyshuollossa kyselemässä jotain helpotusta oloon. Pelkäsin, että lääkäri lykkää automaattisesti antibioottikuurin kouraan, niitä kun syödään täällä kuulemma melkein kun karkkia. Onneksi sain vain normaalia flunssalääkettä ja kurkkupastilleja. Pastillirasian kannessa on kiinalaisen sedän kuva ja kovasti tekstiä, niiden on pakko olla tosi tehokkaita... Kävimme töiden jälkeen lähiapteekissa katselemassa sen valikoimaa, mutta tulkkausavun puuttuessa en uskaltanut ostaa sieltä mitään. Joitain tunnistettavia rohtoja siellä kuitenkin oli. Esimerkiksi melatoniinia myytiin käsikauppalääkkeiden joukossa, ja suunnittelin jo lähttäväni iskälle unihäiriörohdoksi sitä. Suomessa se on kuitenkin reseptitavaraa, joten voi olla että tulee sanktioita ja nuhteluita jos sitä yrittää kotimaahan lähetellä...

Olin tuonut matkassani pienen hätäapupaketin rohtoja ja lääkkeitä, ja tiesin että Finrexiniä pitäisi kämpästä löytyä. Harmittelin töissä, etten tajunnut pakata niitä laukkuun mukaan, niitä olisi nimittäin tarvittu. Rohtoja ei kuitenkaan löytynyt sieltä missä niiden piti olla (kuka ne on siirtänyt! Häh!), ja kuin huumeitaan hakeva narkkari etsin niitä pitkin kämppää. Kiukku yltyi, ja päätin lopulta tarkistaa kaikkien laukkujen taskut. Ei mitään missään. Lopulta katseeni osui pöydällä nököttävään käsilaukkuun. Siis siihen, jota olin kanniskellut töihin ja takaisin. Kuten arvata saattaa, löytyivät Finrexin-pussit laukun uumenista. Kukahan tonttu ne sinne oli siirtänyt, itse en tunnusta mitään!

Perjantaina kävimme taas paikallisesta urheiluliikkeestä (Decathlon) hakemassa tykötarpeita reilun viikon päästä olevalle vaellusreissulle. Shoppailu flunnsan kourissa ei ole kauhean fiksua, ja kotiin päästyäni olinkin ihan täysin loppu. Lojuin illan sohvalla telkkaria tuijotellen ja niistellen. Huomasin nenänpielien punottavan parin päivän räkärättirumban jäljiltä, ja lisävahinkojen välttämiseksi sipaisin hiukan rasvaa nokkaan. Tästä seurasi aivan hillitön kirvely, ja esitin kylppärissä "nenääni näivertää" -tanssin (joka koostui lähinnä loikkimisesta ja huitomisesta). Nokka vuotaa edelleen ja nenäliinoja kuluu, ja viime yö meni yskiessä ja aivastellessa. Unkarissa esitin apteekissa päänsärky-pantomiimin, joka sai apteekintädit ilmeisesti epäilemään jonkunlaista mielenterveydellistä häikkää. Mitähän tapahtuu, jos marssin lähiapteekkiin ja esitän joko em. nenännäiverrystanssin tai jonkunlaisen flunssaperformanssin?

PS. Olisi mukava tietää kuinka moni raapustuksiani tavaa. Jätähän kommentti, jos olet blogiani eksynyt lueskelemaan.