Perjantaipäivä meni kotitoimistolla, ja kävin päivällä tuulta ja tuiverrusta uhmaten hakemassa liput lauantai-illan kulttuuripläjäykseen. Luvassa oli poikkitaiteellista meininkiä flamencon ja kirkkomusiikin keinoin. Eli ensin tanssitaan paheet julki, jonka jälkeen lauletaan syntisäkit taas ruotuun.

Lauantaina laiskotti, ja huushollin siivoaminen jäi ajatuksen tasolle. Jumppaan sentään laahauduin, mutta muuten päivä meni aika lailla sohvalla lojuen. Aloin hyvissä ajoin (mielestäni) valmistautua iltaan...kunnes puhelin soi. Tallilla oleva Jussi soitti, että tuutkos hakemaan kun possu ei ole ihan vielä nipussa. Kello oli tässä vaiheessa sen verran, että pitäisi alkaa ihmistäytyä jotta ennätän Annikan kanssa sovituille treffeille, joten hermo kiristyi samantien. Köröttelin Paraisille kiroillen sitä, että kaikki sunnuntaiautoilijat tai ylämäkiin hyydähtävät sattuivat olemaan myös liikenteessä. Ja ohittaminen oli ihan mahdotonta. Aina kun on kiire, on siinä edessä joku papparainen joka ajaa täsmälleen mittarin neula kuudenkympin kohdalla. Eli viittäkymppiä. Kotona tein taas supernopean riihipiru -> ihminen -muuntautumisen, ja tiputtelin siinä vielä vähän meikkejä lattialle. Kiinasta tuotuja, joita ei täältä saa...kylppärin lattia oli mielenkiintoisen värinen, mutta jätin sen insinöörin huoleksi ja suuntasin kohti Sigyn-salia, siiderituopillisen kautta.

Ohjelmaa ja kirkkoveisuun sanoja lueskellessa tuli välittömästi mieleen Monty Pythonin Holy Grail -leffan munkkiporukka, ja hihittelin itsekseni mielikuvalle. Key Ensemble aloitti esityksen, jonka jälkeen esiteltiin ensimmäinen synti, kateus, tanssittuna. Tämän jälkeen kaikki seitsemän kuolemansyntiä tanssittiin meille, ja syntien välissä tarjoiltiin annos kirkkolatinaa a cappellana. Kaunista ja vaikuttavaa, tosin laulu olisi vaatinut ympärilleen vähän keskiaikaisemman ympäristön. Jotenkin tunnelma sen osalta jäi kevyeksi, mutta taas toisaalta flamencoa on hiukan hankala viedä piruntorjuntabunkkeriin. Johan siinä pappisväellä menee liperit solmuun, kun aistillista ja intensiivistä tanssia ehdotellaan kirkossa esitettäväksi. Ja lattioiden alle haudatut vainajatkin häiriintyvät moisesta metakasta! Tanssin ja kirkkoveisuun yhdistäminen oli erikoinen, mutta toimiva ratkaisu. Esityksestä ei tullut liian raskas tai liian kevytmielinen, vaan kumpaakin tunnelmaa tarjoiltiin sopivina annoksina. Saisikohan koreografiat jostain selville, voisin seuraavaksi töissä kimmastuessani kiroilun sijasta tanssia pienet viha-flamencot :-)

Esityksen inspiroimina päätimme etsiä paikan, jossa voimme mässäillä ja juopotella. Amarillo oli näppärästi ykkösen pysäkin vieressä, joten saapastelimme sinne...havaitaksemme, että paikka oli täynnä. Vaanimme hetken pöytää, ja sellainen vapautuikin lopulta. Tämän jälkeen vaanimme tarjoilijoita, jotka tuntuivat hävinneen kuin maan nieleminä. Tai hiihtivät pöytämme ohi vilkaisemattakaan nälkäisiä ja janoisia asiakkaita. Paikka oli muutenkin täynnä teinejä, ja limuviinaa veskissä ryystävät pissikset katkaisivat kamelin selän. Tänne ei ihan heti tulla uudestaan. Ruoka sentään oli hyvää, mutta alakerran Benelli's on huomattavasti enemmän tädin mieleen. Se vaan menee kiinni turhan aikaisin. Juopottelemaan ei tänään ratkettu, joten ehdimme tällä kertaa viimeisiin kotiin meneviin busseihin. Oma vaununi tosin pysäytettiin vesilaitoksen kohdalla poliisien toimesta, ja ehdin jo manata, että meneekös loppumatka kävellen. Poliisit kuitenkin tyytyivät vain puhalluttamaan kuskin, mikä oli mielestäni suunnattoman huvittavaa. Onhan se hyvä että vahditaan kaikkia ratin takana istuvia tasapuolisesti, mutta tilanne oli kuitenkin jotenkin hillittömän absurdi :-)