Heli tuli perjantaiaamuna avittamaan tavaroiden raahaamisessa ja hakemaan viimeiset ylimääräiset romut. Kaksi matkalaukkua ja fillarilaatikko osoittautuivat taksikuskin mielestä hankaliksi, ja niitä nosteltiin edestakaisin taksiin ja taksista. Kolme äijää puuhaili tavaroiden kimpussa, eikä minun annettu enää koskea niihin. Olisivat vaan totelleet kun komensin nostamaan laatikon takapaksiin ja lykkäämään laukut takapenkille hiukan vinottain niin, että molemmat mahtuvat... Matkaan päästiin kuitenkin, ja seuraavana olikin vuorossa ohjelmanumero nimeltä ylipainomaksun maksaminen Pekingin lentokentällä.

Sain check-in -tiskiltä lapun, joka piti kiikuttaa läheiselle Cashier-tiskille. Tiskin takana oli kaksi mimmiä, joista toinen otti lappusen ja alkoi täyttää kahta eri kuponkia. Homma oli hidasta, ja taakseni syntyi jonoa. Ihmettelin aikani, että miksi ei toinen mimmi voi käsitellä seuraavien papereita, kunnes kuponkeja rustaava täti otti laatikosta leimasimen ja antoi sen työkaverilleen. Leimasinmimmi katseli uutta työkaluaan kuin lapsi uutta lelua, ja hetken päästä ensimmäinen kuponki olikin valmis. Mimmi numero kaksi teki nyt ilmeisesti sen, johon hänet on palkattu, ja leimasi huolellisesti nelisivuisen lomakkeen kaikki sivut. Ja sama toistettiin toisen kupongin kanssa. Kaiken tämän touhun aikana loosiin käveli myös kolmas nainen, joka ei kuitenkaan avannut viereistä tiskiä ja alkanut purkaa jonoa. Ehkä häneltä puuttui oma leima-apina.

Tästä eteenpäin homma sujuikin kuin tanssi. Kuskasin fillarilaatikon Oversize luggage -tiskille ja annoin kuljetettavaksi, ja matkalaukut olikin jo aikaisemmin hoidettu matkaan. Shoppailin viskiä, hajuvettä ja teetä ja hämmästyin, kun boarding alkoi ajallaan. Pääin vielä ensimmäisten joukossa livahtamaan koneeseen ja valtaamaan kaapin käsimatkatavaroillani, ja noin kahdeksan tunnin lento oli osaltani valmis alkamaan.

Kotomaassa ei myöskään ollut minkäänlaista härdelliä, ainakaan lentoyhtiön ja terminaalin puolesta. Harpoin taas ryyd-loikilla passintarkastukseen, ennenkun koneellinen pingo-pangoja tukkii myös EU-luukut, ja omat pakaasini porhalsivat hihnalla ennätysnopeasti. Tullikaan ei kiinnostunut romukuormaa raahaavasta paluumuuttajasta, ja Jussi odotteli heti ovien ulkopuolella. Hetki auton etsimistä, ja seuraavaksi hetki parkkimaksun unohtaneen insinöörin odottelua, ja kotimatka saattoi alkaa. Tosin ensin piti mennä kauppaan, mikä hiukan sai hermon kiristymään. Kotiin kissojen luo nyt!

Kotiin vihdoin päästyämme oli vastassa matalakisu-Cisse ja kaksi uteliasta laajarunkoa. Remu ja Cisse painelivat miltei samantien eteiseen haistelemaan laukkuja ja loikkimaan fillarilaatikon päälle, Nemo sensijaan toivotti ensin mamin tervetulleeksi takaisin, niinkuin kunnon kissan kuuluu. Lojuin taas jetlag-zombiena hetken sohvalla, kunnes iltaysin maissa painelin pehkuihin.

Lauantaipäivä menikin pakaaseja purkasessa. Ilma oli aivan paras mahdollinen, aste-kaksi lämmintä ja hieno auringonpaiste. Ja lunta maassa! Mahtavaa hengittää taas puhdasta ilmaa, ja laukkujen purun ja siivoilun jälkeen lähdinkin hiukan ulos kävelemään. Päivän hääräily, tunnin metsässä tallustelu ja sauna olivat ilmeisesti aikaerosta vielä toipuvalle länkkärille hiukan liikaa, ja saunasta tullessa olikin aivan voimaton olo. Hyvä kun jaksoin käsiäni nostaa hiuksia pestessä...