Tänään se sitten tapahtuu - kissa haetaan iltapäivällä. Täytyy koputtaa puuta, ettei kalkkiviivoilla enää mene mikään pieleen...

Eilen ajelin täysin turhaan Espooseen ja takaisin, ei työjutuista tullutkaan mitään sitten. Kotimatkalla väsytti niin, että olin aivan takuuvarmasti riski itselleni ja muille...ja Kaarinan kohdalla sitten alkoikin tapahtua. Ajelin ajatuksissani ja ihmettelin, että mitenkäs katuvalot nyt noin sammui. Syykin selvisi nopeasti, melkein törmäsin rojuun jota viherkaistaa kyntänyt rekka oli kylvänyt ympärilleen. Normaalisti vahdin muita liikenteessä olevia, mutta kun muutama kymmenen tonnia sipaisee pihalle siinä nokan edessä, olen ihan koomassa. Rekkakuskille ei käynyt kuinkaan, mutta aika tutisevan oloinen oli. Melkoinen tuuri, että kukaan ei jäänyt tangentin suuntaan singonneen katulampun alle, keskikaide piti rekan siinä keskellä eikä se päässyt jyräämään vastaantulijoita eikä kukaan jäänyt sen toisen katulampun alle joka kaatui tukkimaan yhden kaistan.

Episodin jälkeen olin ihan sekaisin ja ajelin itsekin vähän miten sattuu. Ja ilmeisesti Jussin olkkarissa pelaama Resident Evil on jotenkin jättänyt jälkensä, stockalla edessä laahustava juoppo kääntyi yht'äkkiä ja sekunnin ajan se näytti ihan em. pelissä olevalta zombielta. Tai mitä ne nyt onkaan.

Kotona imuroidessa paloi hihat, ei se kaikki bitti olekaan vielä paketissa. Varvas osui johonkin isoon ohueen metallilevyyn joka oli täynnä teräviä häksättimiä, ja vertahan siitä tietysti tuli. Mitäpä siinä muuta voi ihminen tehdä kun viedä levyn olkkariin, heittää isolla rämäyksellä lattialle ja painua laastaroimaan varvasta.