Julia on jo jonkun viikon järsinyt nyrkkejään ja kuolannut kuin paraskin mopsi. Villi veikkaus on, että maitohampaat ne siellä ikeniä kutittelee. Tutti ei tietenkään suuhun kelpaa, vaan oma peukalo sen olla pitää! Tosin paniikkimielialassa ripeällä aikataululla saatu Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitaja sanoi, että hänen poikansa imi peukkua jo kohdussa köllötellessään. Ja lopulta se peukku oli ihan muotopuoli. Peukunsyönti ei täällä ole vielä ihan noin mittavaa, mutta voisi se nyt ainakin öiseen aikaan pysyä poissa suusta. Jokaiseen risahdukseen kun herää, on rasittavaa havahtua kehdosta kuuluvaan lussutukseen. Etenkin kun vielä ei mikään nälkä ole, kunhan vaan jotain (äänekästä) oheistoimintaa pitää olla.

Niin, se paniikki lastenhoitajan kanssa... Olin unohtanut tyystin, että meillä oli liput teatterissa esitettävään Kakola-näytelmään. Pääosassa Veeti Kallio ja kaikkee. Olin jopa väittänyt Jussille vastaan kun hän sanoi, että eikös meillä ollut liput sinne jo. Lieventävänä asianhaarana voidaan mainita, että liput tuli maksettua jo elokuussa ne hommanneelle Annikalle. Joka myös ihmetteli, että kelles hän näitä olikaan ostellut... Pankkitilin tarkistelu paljasti, että Alanärähän ne oli omalta osaltaan maksanut, ja lastenhoitajan hommaamiseen jäi ruhtinaallinen vuorokausi aikaa. Onneksi homma järjestyi, ja samaa hoitajaa voidaan varmasti käyttää useamminkin.

 

 

Viime viikkoina on tapahtunut kaikenlaista Julian kannalta jännää. On käyty lastenvaatekutsuilla kahdessa eri paikassa, avattu pankkitili, osallistuttu rokotuskokeiluun ja oltu viikonloppureissulla Leppäkoskella. Lisäksi kummitäti toi hienon leikkimaton, josta Cisse on hirvittävän kateellinen. Ekana yönä piti vähän käydä salaa leikkimässä. Harmi vaan, että leikkikaluksi tuli valittua mekkalaa pitävä leijonalelu, ja yöhiippari narahti saman tien.

Rokotuskokeilu on Tampereen Yliopiston masinoima kuutosrokotteen testailu. Käytännössä saadaan sama kama kun viitosrokotteessa maustettuna B-hepatiittipiikillä. Tutkimuksessa seurataan, miten samaan aikaan annettua rohtoja siedetään, ja täällä sietokyky näyttää olevan vallan mainio. Torstainen piikittely sujui aivan kosmisen huudon kera (otettinhan siinä verinäytekin JÄTTILÄISneulalla!!), ja perjantaina aamupäivästä Julia ei viihtynyt muualla kun sylissä. Pari suppoa tarvittiin, mutta kipulääkkeille sen perjantain jälkeen ole ollut menekkiä. Ei kuumetta, ei kauheita paukamia neulanpistojen jäljiltä, ei (tavallista suurempaa) kitinää. Toivottavasti seuraavassa verikokeessa ei huomata, että tässäpäs onkin tapaus jolla vasta-ainepitoisuudet eivät nousekaan.

Reissut sujuivat vallan mainiosti, eikä Leppäkosken mörköoopperakaan sen enempiä säikyttänyt pientä reissaajaa. Nukkumapaikka oli tällä kertaa vaarin puolella, ja ruumiinlämpöisen maidon sijaan yöhörppy tarjoitlin huoneenlämpöisenä. Luulin koko talon heräävän tästä aiheutuneeseen metakkaan, mutta kaikki vakuuttivat nukkuneensa sikeästi. Sunnuntaipäivän vatsannäiverryshuuto karjuttiin onneksi ilmoille sen jälkeen, kun kaikki olivat jo hereillä ja olin itse poistunut Klaukkalaan Porsche-Ladyjen tekniikkailtapäivään.

 

Mummin sylissä isin ja Joonan keskittyessä leluihin

 

Leppäkoskella maistui toistaiseksi vain uni