Se viimeinen viisauskin vietiin sitten. Homman piti olla hetkessä ohi, mutta sitkeästi luutunut juurenkappale aiheutti sen, että tohtori sai tehdä töitä hiki hatussa ja pitkään. Luulin jo, että koko alaleuka lähtee kohta mukana kun juurenpätkää kiskottiin ja riuhdottiin. Lähtihän se lopulta, ja muistoksi jäi hillitön turvotus ja muutama tikki, mutta edelliskerrasta poiketen ei mustelmaa. Ja viikon soppakuuri. Ja sen verran sössöttävä puhe, että pari päivää operaation jälkeen soittanut pomoäijä pyrskähti nauramaan, kun koitin puhua possuista ja ajamisesta. Lisäksi olin pari ensimmäistä päivää kiedottuna kipulääkkeiden pumpulipilveen, mikä varmasti vaikutti ulosantiin.

Töissä on ollut lievästi sanottuna kiireistä, ja ylitöitä on saanut tehdä niin paljon kun vaan jaksaa ja viitsii. Ehkä sen takia vappuaattona olin tosi, tosi väsynyt, ja kun vielä Jussi oli flunssassa, ei tässä huushollissa kauheasti juhlafiilistä ollut. Naapurit tarjosivat lasillisen skumppaa, ja istuimme hetkisen heidän takapihallaan...mutta siinäpä se sitten olikin. Kissat saivat lilan vappuhuiskan, joka välittömästi nimettiin Matami Mimmiksi. Matami sai kyllä olla ihmeen rauhassa, taisi kissojakin vähän väsyttää. Vielä kun lauantaina oli edessä lähtö Renkoon kavereita morjestamaan, jäivät vappujuomingit melko köykäisiksi. Yskivä ja kuorsaava Jussi nukkui taas totuttuun tapaan sohvalla, ja vappupäivän aamuna oli pakattava auto ja lähdettävä tien päälle. Mutta mikä auto...

 

Remun köllöttely saa pian äkkinäisen lopun

 

Oma Porsche odottelee vielä osia, joten se ei liikahda omin voimin mihinkään. Tallikaveri-Paulilla sen sijaan on kärähtäneen pölkkärin lisäksi kulkevia possuja ihan laumaksi asti, joten pihasta valkoisella Golfilla lähtenyt insinööri palasi valkoisella 996:lla. Tarkoitus oli ilmeisesti yllättää minut, mutta pienistä palasista yhdistelty kupletin juoni paljastui kyllä jo edellisenä iltana. Jussi nimittäin loihe lausumaan, että hänellä on ehkä kenties huomiseksi mukava ylläri. Ja aamulla piti lähteä "päästämään Pauli talliin, kun sillä jäi avaimet sisään"...kyllä kyllä. 911-mallissa on tavaratilaa huomattavan paljon vähemmän kun 944:ssä, ja aikamme kolmiulotteista tetristä ratkottuamme pääsimme matkaan. Sain itsekin tarttua rattiin (pelkästään matkustajana olo ei kyllä ollut edes vaihtoehto), ja tutustuin samalla kojetauluun, joka puhui ameriikkaa. Ihan kirjaimellisesti, nopeus oli maileissa ja lämpötila fahrenhaiteissa. Ohittaminen oli yhtä juhlaa, vaikka kiihtyvyys ei ollutkaan yhtä äkäisen raivokas kun oman pulkan turbon tahdittama loikka. Moottorin ääni oli kyllä miltei säädytön, kun tökkäsi kolmosen sisään ja heilahti hitaammasta ohi. Teki mieli kiihdytellä ihan huvikseen ja kuunnella bokserin ärinää.

 

Mitenkäs kylmälaukku saataisiin vielä mahtumaan mukaan? Etupään tavaratilan kun täyttää vararengas.

 

Jussin työkaveri oli tällä kertaa voittanut kissavahti-arvonnassa päävoiton, ja hän soitteli lauantaina ihmeissään. "Eikös täällä kolme kissaa pitänyt olla?" oli kysymys, sillä ainoastaan Remu oli näkösällä. Cisse oli tapansa mukaan jossain jemmassa, ja Nemokin oli jostain kumman syystä päättänyt olla kunnioittamatta vierasta läsnäolollaan. Odottelin löytäväni protestipissan ainakin sängyltä, mutta ihme kyllä missään ei ole drama queenin haisevaa vastalausetta. Ehkä Isto antoi niin hyvää murkinaa, että palvelusväen poissaolo ei ottanutkaan niin kovin aivoon.

 

Nemo antoi hyväksyntänsä vappujuomalle