Kummasti se vaan on niin, että vaikka kuinka väsyttäisi ja ryydyttäisi, on kunnon lenkin jälkeen olo kuin uudestisyntyneellä. Etenkin nyt, kun työn puolesta saisi nököttää tietokoneen ääressä vaikka kellon ympäri, on edes jonkunlaisen mielenterveyden säilyttämiseksi käytävä välillä hankkimassa kunnon endorfiinihumalat. Sykemittarikin vauhdittaa kummasti menoa, kun kunnon kohoamisen näkee omin silmin. Matka on pysynyt samana, mutta käytetty aika on pienentynyt kovasti. Ja keskisykekin laskenut hiukan.

Cissellä on taas uusi leikki. Tai oikeastaan kaksi - pyykkitelineelle kiipeäminen ja kävelevien säärien jahtaaminen. Etenkin paljaita sääriä on kiva ajaa takaa ja läpsäistä kahdella tassulla. Sen jälkeen pitäisi säärien ilmeisesti jahdata Cisseä, mutta tältä osin on leikki ollut hiukan hiljaisempaa. Johtuen ehkä siitä, että säärien jatkona keikkuva latvalahokas on yleensä matkalla suorittamaan jotain tärkeää, kuten esim. hakemaan lisää kahvia...

Kimppakyyti pakottaa katkaisemaan työnteon hetkeksi, ja kotiin päästyäni ovat yleensä Ruokiminut, Rapsutaminua ja Huomaaminut suureen ääneen vaatimassa kuka mitäkin. Pienen hektisen tuokion jälkeen koitan jatkaa työntekoa sohvalla, jolloin viereen ilmestyy ruuan/rapsutusten laadusta riippuen yhdestä kolmeen pikku apuria. Pienet tassut ovat tähän mennessä mm. sammuttaneet läppärin ja copy-pastenneet kaikenlaista eestaas. Josko nuo kohta tienaisivat omat feline-rahansa tekemällä SAP-konfigurointia. Mene ja tiedä...

Nemolla ja Cissellä alkaa löytyä yhteinen sävel. Ehkä. Remu suhisee Cisselle, mutta suostuu jotenkin jahdattavaksi ja painii hiukan. Nemo ja Cisse sensijaan painivat ja näköjään pötköttelevätkin sulassa sovussa. Pötköttely tosin vaihtui möksötykseen, Nemo ei mustasukkaisena kollina tainnut sulattaa sitä, että sintti tuli kilpailemaan rapsuttavasta kädestä.

pikkuapurit.jpg

kaverit.jpg