Zooplussan lähetys tuli tällä kertaa kahdessa eri laatikossa, ja siitähän riemu repesi. Cisse oli touhukkaasti avittamassa laatikoiden purkua, ja toisesta bongattiin välittömästi kaupanpäällisenä lähetetty lelu. Vein lelun (ja Cissen) Jussin riesaksi, ja jatkoin ruokien lastaamista kaappiin. Kamera on jotenkin mystisesti kulkeutunut Jussin duunipaikalle, ja kamerakännykällä dokumentointi on hiukan surkeaa, kuten kuvista näkyy.

Tärähtänyt lamppusilmä vaatii saada tutkia laatikon sisällön

 

Lelu!!

 

Männäviikkoina olemme tiirailleet telkkarista luonto-ohjelmia, tarkemmin sanottuna Serengetin ja Masai Maran luonnonsuojelualueiden isoista kissoista tehtyjä juttuja. Hillittömät gnu- ja seepralaumat vaeltavat kummankin paikan välillä, riippuen siitä missä sadekausi kulloinkin on, ja kummankin paikan leijonalaumat odottelevat vesi kielellä buffetin palaamista. Masai Mara -dokkarissa esiintyi myös gepardi, joka liikehdinnällään ja olemuksellaan toi välittömästi mieleen Cissen. Samaa sukua ollaan, vaikka toinen on neljätoista numeroa suurempi ja vähän vähemmän höntti. Leijonat ja pantterit olivat sitten enemmän laajarunkojen oloisia, ja siitähän se ajatus sitten lähti.

Jellonat kävivät öiseen aikaan napsimassa gnu-laumasta evästä kuin valintamyymälästä konsanaan, ja iltamurkinaksi yritinkin tarjota huushollin kissapedoille "gnuta purkissa". Cisselle ei kelpaa mikä tahansa pöperö, joten monet ruuat onkin raakattu "epä-gnu"-luokkaan. Viimeisin epägnuksi luokiteltu on kissanruokakeijun tuoma Schesirin kanamurkina.